Odotellessani tärkeää puhelua lueskelin päivälehden nettisivuja ja huomasin uutisen japanilaisesta tutkijasta, joka vakavissaan ehdotti proteiinien eristämistä Tokion paskaviemäreistä. Johtoajatuksena oli siis kalliiden protskujen uusiokäyttö ruokana.
No, paskaahan suuret ruokatalot ovat vähemmän nirsoille kuluttajille syöttäneet vuosikaudet. Se, että tehdäänkö se jauhamalla broilerinnahkaa, siansorkkia ja ties mitä muita ”lihanomaisia tai siihen verrattavissa olevia ruhon osia” vai suoraan aidosta scheissesta, ei ole nähdäkseni mikään suuri ero. Korkeintaan olisi rehellistä mainostaa, että tämä tuote on sisältää 100% puhdasta skeidaa.
Se, minkä itse kukin tuntee ällöttäväksi, on tietenkin makuasia. Mutta makuasioistahan juuri kannattaa kiistellä. Minkä sortin urpo nyt faktoista alkaisi inttämään, kun nykyaikana ne ovat niin helposti tarkastettavissa. Ja ei, en tarkoita nyt Wikipediaa. (Jokainen ammattitoimittaja, joka lainaa tekstinsä Wikipediasta tarkistamatta jostain kunnollisesta lähteestä, pitäisi piiskata julkisesti)
Itselläni on jo pitkään ollut monen mielestä pervo tapa himoita uusia makuelämyksiä. On sitten kyse raa’asta porsaan peräsuolesta, delfiininlihasta, grillatusta kyystä tai savustetusta koirasta, olen ollut ensimmäisten joukossa ruokajonossa lautanen kädessä.
Jäin artikkelia lukiessa pohtimaan, missä menee raja sellaisen ruuan suhteen, etten suostuisi syömään. Ensimmäisenä tuli tietenkin mieleen ihmisenliha. Koska en ole koskaan Virpi Buttin BBQ-kemuissa ollut, enkä tehnyt pakkolaskua Andeille, en ole tämän kysymyksen eteen joutunut. Ihmisen veri ei ole kummoisen makuista (metallista, suolaista), mutta uskoisin, että oikean kokin ja kunnon marinoinnin avulla homo sapienksen sisiksestä saisi Weberissä ihan maukasta apetta.
Seuraava aste lienee sitten kaiken maailman uhanalaiset elukat. Niitäkin on tullut melkoinen liuta popsittua; Ohrid-järven taimenesta valaaseen. Tässä rajani on mennyt siinä, että mikäli eteeni sitä kannetaan (siis kuolleena ja kokattuna), on turha hyvää protskua heittää menemään. Siperiantiikeriä en lähtisi kiväärin kanssa salakojuun kyttäämään.
Osallistuin jonkun aikaa sitten eiralaisessa puistossa järjestettyihin grillikemuihin, joihin joku oli raahannut valmiiksi marinoituja grillitassuja. Pallogrillin omistaja luonnollisesti kielsi näiden tuotteiden paistamisen omassa boltsissaan, joten tassukoiden paikalle raahaaja tyytyi heittelemään niitä ympärillämme kyttäville lokeille. Lokit nokkivat niitä hetken ja lensivät sitten paikalta pois.
Silloin päätin, että vedän oman rajani siihen, että jos helsinkiläinen lokki ei suostu apetta upottamaan, en minäkään siihen koske.
Jos ette tänä kesänä tiedä mitä grilliinne tunkisitte, niin välttäkää ainakin näitä:
http://www.saarioinen.fi/tuotteet/tuotehaku/?TUOTEID=7538
Hauskaa juhannusta kaikille. Itse vetäydyn mökille paistamaan pororosvopaistia.