Päätimme rouvan kanssa aloittaa vapun jo perjantaina puolilta päivin lounaalla Postresissa. Possu on yksi lempiravintoloistani ja odotuksemme olivat melko korkealla. Kohtelian edeskäypä ehdotti alkusamppanjaa, johon toki ilolla suostuimme. Tarjolla oli talon kaatosamppanjan lisäksi vuoden 2000 Taitingeria. En kysynyt hintaa, mutta minulla oli melko hyvä aavistus siitä, missä liikuttiin.
Alkupalaksi oli tajolla rapukeittoa, joka jakoi mielipiteemme. Meikäläisen mielestä annos oli varsin onnistunut, mutta rouva moitti liian kitkerää loppumakua. Ruokajuomaksi päätimme ottaa pullon valkkaria. Edeskäypä suositteli kahtakin eri juomaa. Vilkaisin hintoja; 127 ja 109 euroa pullolta.
Jep jep. Yritin miettiä, missä meni vikaan. Olinko huikentelevaisella avauksellani antanut ymmärtää, että ajattelin arkilounaalla kiskaista 130 euron flindan? Vai lähtikö tarjoiluhenkilökunnalta vain mopo keulimaan? Silmäilin viinilistaa, joka oli täynnä 50-60 euron arvoisia pulloja. Kaveri ilmeisesti tajusi tilanteen ja ilmestyi hetken kuluttua uuden suosituksen kanssa; 80 euron hintaisen sellaisen. Totesimme rouvan kanssa, että mennään sillä sitten. Pari kymppiä sinne tänne.
Vasta jälkikäteen jäin miettimään, toiminko itse tilanteessa oikein. Olisiko minun pitänyt tehdä heti kättelyssä paremmin selväksi hintataso, jossa tulisimme juomien kohdalla liikkumaan? Miksi minua hävetti se, etten ollut sijoittamassa 130 euroa viinipulloon lounaalla?
Molempien pääruuat olivat oikein onnistuneita; meikäläisen karitsapulla sekä rouvan kuha. Jälkiruoka oli kuitenkin hienoinen pettymys; vastapaistettu munkki. Ihan kiva idea näin vapun alla, mutta munkkimme olivat sisältä vielä hieman raakoja ja taikinaisia. Postresissa, joka on kuuluisa nimenomaan jälkkäreistään, olisimme odottaneet jotain hieman enemmän.
Tällä kertaa Pos3 jätti hieman kylmäksi.
