Viinaa ja blandista tyylillä

Osallistuin eilen Ravintola Teatterissa järjestettyyn suomalaisten cocktailbaarien väliseen battleen. En toki kilpailijana (vaikka omasta mielestäni sekoitan kaupungin parhaan Moscow Mulen), vaan tuomariston jäsenenä. Kyse on kymmenen viikkoa kestävästä pudotuskilpailusta, jossa baarit mittelevät eri lajeissa.

http://www.facebook.com/pages/Ravintola-Teatterin-cocktailbattle/158026707541010

Tuomaristossa istui tällä kertaa kaksi ulkomaista cocktailasiantuntijaa, jotka meinasivat lentää perseelleen, kun varoittelin heitä ennen kilpailua siitä, ettei suomalaisissa paukuissa saa käyttää 4cl enempää väkeviä paitsi poikkeusluvalla (joissain baareissa saa sekoittaa mm. tuhdimman Long Island Ice Tean). Yritin selittää, että kyse on arkaaisesta jääntestä ajoilta, jolloin lasia ei saanut itse kantaa pöydästä toiseen eivätkä naiset päässeet ravintolaan yksin, mutta erityisesti brittituomaria huvittia ajatus siitä, että hänen GT:nsä ovat Suomessa laittomia.

Dokasin tuossa muutama kuukausi maksani soikeaksi maailmalla pyöriessäni. Koska useimmissa reissukohteissani viinin tilaaminen oli yksinkertaisesti järjetöntä (pl. Australia ja USA), tuli cocktaileja tintattua sitten huomattavasti enemmän kuin mihin kotimaassa olen tottunut. Erityishuomio kiinnittyi ns. amerikkalaisiin klassikkodrinkkeihin, joissa viinaa ei todellakaan säästellä. Sen lisäksi, että kolmannen kohdalla alkaa jo sössöttämään, vaikuttaa tämä myös juoman makuun. Useimmat cocktailit yksinkertaisesti maistuvat paremmalta kun niissä on tarpeeksi hapanta.

Takaisin skaboihin. Tällä kertaa kisassa oli kaksi eri osaa, joissa kummassakin tuli käyttää bileiden sponsorin toimittavaa giniä ainesosana. Kisan ensimmäisessä osassa kiinnitettiin enemmän huomiota itse juomaan, jälkimmäisessä arvosteltiin enemmän shown viihdyttävyyttä. Kun koolla oli Suomen parhaat baarimestarit (mm. A21, Kämp, jne), olin etukäteen toivonut/odottanut näkeväni rohkeita virtyksiä klassisista drinkeistä (tyyliin GT 2.0). Valitettavasti sellaista en illan aikana saanut eteeni. Muutenkin tuntui oudolta, että jos illan teema on gini, pyrkivät lähes kaikki kilpailijat peittämään ginin maun erilaisilla makusiirapeilla. Riippumatta siitä, pitääkö henkilökohtaisesti ginin mausta vai ei, olisi ollut paljon mielenkiintoisempaa nähdä kunnianosoitus tälle katajanmarjaiselle voimajuomalle kuin sekoitus, josta on vaikea sanoa onko siinä vodkaa vai giniä.

Suomessa cocktailskene on muutenkin hieman kaksijakoinen. Meillä on ensiluokkaisia paikkoja (kuten A21 ja American Bar), jossa homma todella taidetaan, mutta jotenkin homma on pysynyt suurelta yleisöltä suljettuna salatieteenä. Ruotsilaivoja lukuunottamatta drinkkisuosituksia ei juuri näy, kunnollisesta drinkkilistasta (poikkeuksena A21) puhumattakaan. Juoma pitää osata tilata nimeltä tiskillä. Ymmärrän, että jonkun mielestä valokuvalliset kansiot tuovat liikaa Kreikan lomakohteet mieleen, mutta miljoona kertaa helpompaa niistä on paukkunsa tilata jos ei satu olemaan asiantuntija. Ehkäpä juuri siksi Suomen tilatuimpia paukkuja taitaa vieläkin olla Teemullejotainhyvää.

Osaako joku muuten kertoa, mihin katosi Schweppesin Ginger Ale kesällä kauppojen hylyiltä? Jouduin raahaamaan sitä pakulla Virosta kesäjuomani tarpeiksi...Nyt huomasin sen ilokseni ilmestyneen ainakin Porvoon S-Marketiin.