Caelestis

Tervetuloa Alankomaitten Tampereelle, Tilburgiin! Molemmat ovat suurin piirtein samankokoisia, molemmista löytyy vanhaa punatiilirakentamista, molemmilla on tekstiiliteollisuushistoriaa, molempia pidetään vähän kummallisina muualla maassa, jne. Toisaalta sitten löytyy myös läjittäin erilaisuuksia, kuinkas muuten :)

Aivan sattumalta tulimme tänne Tilburgin 200-vuotisjuhlien aikaan. Täällä on siis luvassa aivan mahotonta menoa ja meininkiä, kun koko kaupunki vauvasta vaariin lähtee liikkeelle. Se tarkoittaa siis kirjaimellisesti kunnon ryysistä, kylki kyljessä koko keskustan alue.

Ja keskustasta aasinsillan kautta majoitukseen: hotelli aivan umpikeskustassa, keskustori Heuvelin vieressä!!! Mun huoneeni on kuin jättiasunto verrattuna Damin vastaavaan! Mulla on iso eteinen, iso kylppäri kylpyammeella, kaksi jättisänkyä ja kaksi isoa ikkunaa, joista toinen suoraan Korte Heuvelille, vilkkaalle baarikadulle Heuvelin vieressä. Ihan pikkaisen kurkottamalla näen myös Heuvelille suoraan tapahtumien keskipisteeseen. Ja kaverini kertoi, että tämä on tismalleen samanhintainen kuin mun postimerkkini Amsterdamissa! ...ai niin ja tietysti suomalaisittain verrattuna minibaari on suorastaan luksusta, mietti sitä sitten sisällön tai hinnan puolesta *leveä virne*

Automatka tänne oli myös oikein mielenkiintoinen, oli kiva katsella tuttuja ja vähemmän tuttuja maisemia vuosien takaa. Samoin saapuminen Tilburgiin: jälleen kerran sekoitus tuttua ja turvallista sekä outoa ja kummallista. Näkyvin muutos ovat kaksi "pilvenpiirtäjää", tornitaloja jotka erottuvat Tilburgin kaupunkimaisemassa. Sääli vain, että toinen niistä on ruma kuin synti. Se on aivan kuin mikä tahansa normikerrostalo, ainoana erona että se on tavallista korkeampi. Itse tylsyys! Olisi ollut edes kunnolla ruma, niin sitten se olisi jo rumankaunis :P

Jahans, kaverit soittivat juuri, 10 minuuttia lähtöön. Menemme moikkaamaan vanhoja tuttuja 8 vuoden takaa, siitä lähtee tämän illan vietto. Odotettavissa: paljon höpöttämistä, tuttuja naamoja, outoja naamoja, olutta, ahtaita baareja ja ennen kaikkea – tunnelmaa!!!

—c—

Jos en ole nukkumassa, niin olen kävelemässä, kiertelemässä, juttelemassa, oluella, tms. Koko ajan riittää tekemistä! Vaikka ostospaikkoja olenkin kierrellyt ahkerasti, juuri mitään ei ole tullut osteltua. Turistikrääsä ei oikein innoita.

Ihmisiä on hauska katsoa: niin monta eri kansallisuutta, niin monta eri taustaa, niin monta eri persoonallisuutta... Täällä ei tosiaan tiedä, kehen ja missä sitä oikein törmää. Esim. eilen perjantai-iltana omassa hotellissani juttelin jokusen tovin amerikkalais-suomalaisen naisen kanssa, joka tuli Hollantiin kuuntelemaan Bob Dylania ja makoilemaan tulppaanipellolla (!).

Puhuminen onkin melkein pakollista. Small-talk on osa paikallista elämää ja sitä tuleekin höpöteltyä kaikenlaista niitä näitä. Onneksi omassa hotellihuoneessa voi välillä käydä lataamassa omia suomalaisia hiljaisuuden akkuja :)

Joko puhuin hotellihuoneestani? Tarkemmin kun katselen, niin on tämä sentään huimat 2 x 2 metriä, ikkuna suoraan kadulle, oma pesuallas, avokaappi ja tv. Suihku ja vessa ovat koko kerroksen yhteisiä. Onhan sitä meteliä, mutta se oikeastaan häviää taustameluksi. Ei tämä olekaan tarkoitettu miksikään 5 tähden huippuhotelliksi :P Oikeastaan ainoa, mikä pikkaisen ärsyttää, ovat naapurihuoneen asukkien (50+ naisia) tapa paiskoa oveansa niin, että mulla ikkunankarmit heiluvat ja peili meinaa tippua seinältä. Mutta sitä tottuu, kun ei turhia stressaa.

Kokolattiamatot: niistäkään täällä ei ole vieläkään päästy eroon. Joka paikassa kokolattiamatto on liki pakollinen lisävaruste. Toisaalta, tässä maassa rampataan kengät jalassa joka paikassa, joten matto imee kaikki kurat kengistä. Ja ovat myös sen näköisiä... Ja hajuisia. Joillain huoneilla on oma, erityinen ominaishajunsa. Kesti tovin, ennen kuin muistin, mistä se johtuu. Niistä matoista :)

Tänään sitten Tilburgiin, vanhaa kotikaupunkia katselemaan. Hei ja hoi!!!

—c—

Dodii! Kaupungilla pyörimistä siellä täällä, kenkien kuluttamista kilometrien mittaisella kauppakadulla, talojen rakentamistyylin ainaista ihmettelyä, ihmisten jakautumista paikallisiin (tai sen näköisiin) ja turisteihin.

Itse lukeudun suurimman osan ajasta paikallisen näköiseksi – asia on helppo päätellä siitä, että mulle ei ole tyrkytetty huumeita, huoria eikä "halpoja" nukkumapaikkoja. Marssin vain tiukasti eteenpäin katsellen, aivan kuin muka tietäisin minne olen menossa :D Sama taktiikka auttaa myös taskuvarkaiden kanssa, he eivät tule yrittämään niin helposti.

Kaikki täällä lukuisia kanaaleja lukuunottamatta muistuttaa mua Tilburgista. Täällä kaikki on vain paaaaljon suurempaa. Esimerkkinä vaikkapa juurikin tuo kauppakatu (lähimmät kaukaiset vastineet olisi kävelykatu Anttilan edessä Tampereella). Se näyttää joka kohdastaan aivan Tilburgin vastaavalta ollen vain huomattavasti sitä pidempi.

Voisin taas lässyttää vaikka mitä, mutta lähden juurikohta kaverin kanssa tutustumaan Damin yöelämään. Aloitamme illan hänen työkavereittensa seurassa ja siitä sitten livahdamme omille teillemme.

Phoeben äänellä: "Oh, that's funny, you should tell that!" Kraanat. Mikään ei ole muuttunut kymmenessä vuodessa. Pikkuriikkisissä vessoissa on saakeli vieköön edelleenkin kierrettävät kylmävesikraanat (ei puhettakaan lämpimästä vedestä). Suihkun kraanakin on kierrettävä kaksiosainen, kuten Suomessa joskus 70-luvulla. Lentokentälläkin luulin, että kas ovat vaihtaneet jonkin Oras-kopion vessakraanoiksi, mutta sekin oli kylmävesikraana. Ainoa ero oli, että kun meillä lämpöä säädellään veivaamalla sivusuunnassa ja veden määrää pystysuunnassa – niin näissä lentokenttäkraanoissa oli vain kylmä vesi ja määrä tuli sivusuunnassa. Aiheutin hupia paikallisille yrittämällä painella ja nuijiakin sitä perkulan vipua alaspäin (tuloksettomasti of course).

Mutta nyt täytyy lähteä, mulla on metro napattavana. Sii juus!

—c—

EDIT: Perjantain blogi tipahtaa vasta nyt lauantaina. Kuten viksuimmat jo arvasivatkin, on kiirettä pitänyt, kun ei ole poika mitään tätä enempää kirjoitellut. =)

Paljon tapahtunut edellisen merkinnän jälkeen. Aloitan vaikka sillä, että olen hotellissa umpikeskustassa!!! Whee!!! (Huomautus: huoneeni on likimain parisängyn kokoinen. Oikeasti :-)

Mutta ennen selvitystä siitä, miksi olen hotlassa enkä kaverin luona, vähän jotain muuta.

Lento Riikasta Damiin sutjahti tällä kertaa suihkarilla, pienellä Boeing 737-600 -koneella. Hämärä muistikuva, että samanlaisella, mutta Ryanairin väreissä, olen lennähtänyt muutamia vuosia sitten Lontooseen. Mutta se asia menee sivuun. Boeinginkin kyydissä siemaisin samat punkut ja juustot kuin Fokkerissakin. Mukava reissu, vaikka meinasinkin ryhtyä kuorsaamaan istuimellani. Vierustoverini, joku liettualainen vanhempi mies, ystävällisesti tönäisi mut hereille (ilmeisesti keskeltä kuorsausta) ojentamalla lentoemojen tuoman tarjoilulistan.

Laskeutuminen Damiin oli jotain jännää. Siihen tietysti sisältyi pakolliset muutaman kilometrin ajelut itse lentokentältä varsinaiseen terminaaliin, matkalla jolla lentokoneet ylittävät sillalla pari moottoritietä. Hauskan näköistä on se =)

Jännyys tuli paluusta tuttuun (no, tuttuun ja tuttuun) maahan kahdeksan vuoden tauon jälkeen. Kuvailin sitä myöhemmin kaverilleni, että something familiar, something strange...

Junalipunkin sain ostettua näppärästi sen oikean hintaisen 3,60 € eikä turisteille yhdellä napilla tarjottavaa "easy ticketiä" hintaan 6,60 €. Muistutuksena siitä, etten todellakaan ole enää tuppisuiden Suomessa, pääsin höpöttelemään 15 minuutin matkallani hollantilais-unkarilaisen veijarin kanssa. Muistelimme punatähtiä ja MacDonaldsia, mutta ei siitä sen enempää (Unkari-muisteloista saisi vaikka mitä irti).

Päästyäni Damin keskustaan rautatieasemalta ulos, oli olo taas yhtäkkiä surrealistinen. Ihmisiä, vimpaimia, kojuja, ruokia, hajuja, hassuja naamoja jne. Kuin olisi Linnanmäelle tullut. (Särkänniemi se ei voinut olla, sillä se on jokseenkin tuttu paikka mulle.)

Hortoilin 20 asteen kirpeässä kevätsäässä (insert sarkasmi here) hikoillen kuin puolisika, laukkua perässäni raahaten. Mind you, siellä oli mm. 10 tölkkiä hernekeittoa, ruisleipää, salmiakkia ja Suomi-viinapullo =) Lopulta löysin kaverin opastamaan paikkaan odottelemaan.

Eli hotellin, jossa nytkin olen. Eijei, nyt ei saa kuvitella mitään Intercontinentaleja, Suomessa tämä paikka olisi ehkä motelli tai hostelli nollalla tähdellä. Tyypillinen Damin pikkupaikka: alhaalla pieni baari ja lukitun oven takana huoneistosokkelo erikokoisia huoneita. Pieni anekdootti saapumisestani: täällä myydään 70 erilaista olutta hanassa ja pullossa – minä hollantilais- ja belgialaisoluitten ystävänä onnistuin pyytämään aivan ensimmäiseksi kahta sellaista, jota heillä ei ole. Ja äsken löysin kolmannenkin ei-oon. Talk about luck xD

Mutta takaisin aisaan: ystäväni oli mennyt ostamaan vaimonsa kera uuden asunnon (pitkä juttu, ei siitä sen enempää) ja he olivat tänään tajunneet, etten voikaan majoittua heidän luonaan kaaoksessa. Mua ei olisi haitannut sekasorto, mutta loppujen lopuksi vaihtoehtototeutus oli siis tämä kämppä. En valita, hauskahan tämä on ja kivalla paikalla. Jos kohta katumeteli tietysti kuuluu.

Tänään lunkisti, kohta nukkumaan. Tipahdan melkein tähän istuavilleni...
3,5 h unien päälle tämänpäiväinen seikkailu on ollut yllättävänkin kuluttava. Huomenna on sitten "työpäivä". Kaverin kanssa kahdestaan A-luokan iltaa viettämään :D:D:D

—c—

PS: Tämän hotellin nimi EI ole Hotel Multatuli.

Eipä löytynyt hot-spottia Riikan lentokentältä. Jokin maksullinen systeemi kyllä löytyi, mutta eipäs pelaakaan mun GSM Suomen kanssa. Tai siis ainakin viestit liikkuvat jne, mutta viestillä wifin maksaminen ei onnannut. Eikä voi soittaakaan, kun heitin palvelunumeronsa toimii vain latvialaisessa verkossa.

No, minkäs teet. Imeskelen paikallista Aldaris-panimon Luksus-olutta, kivan makuista. Olut ei varmasti maistuisi kaikille, sillä sillä on maku x-)

Reilut kaksi tuntia tuhottavana ennen seuraavaa lentoa Amsterdamiin. Vielä ei käy selville edes lähtöportti. Mutta lomaahan tämä on, otan rennosti ja tiirailen ympärilleni sen kummemmin huolehtimatta.

Tuossa koneesta laskeutuessani tajusin, että viimeksi olen käynyt Latviassa (ja Riikassa) -88 tai -89, neuvostovallan aikaan. Eli mulla on jäänyt koko 90-luku väliin :-P

Ei ole puna-armeijaa eikä punatähtiä, enkä niitä liiemmin odottanutkaan. Air Baltickin lentää länsimaisilla koneilla, vaikka halvemman kastin lentoyhtiö onkin. Toistaiseksi ainoan neukkukoneen (Tupolevin) näin Tampereen kentällä. Lentokentän vessoista pieni hauska huomio: aivan kuin olisi käynyt suomalaisen isohkon huoltamon vessassa: perussiisti ja Oraksen vesikalusteet :D

Täsmennän nyt vielä, että en tosiaankaan odottanut mitään takapajulaa. Totta kai edistystä neukkuajoista on odotettavissa liki kahden vuosikymmenen itsenäisyyteen paluuajalta! Ja onhan lentokenttä myös näyteikkuna ulkomaailmaan.

Perussiisti paikka, ainoastaan erona se, että viinat ja röökit ovat suomalaisia halvempia. Niin ja että täällä on henkilökuntaa. Siellä täällä on pieniä liikkeitä ja kauppoja, joissa jokaisessa istuskelee vähintään yksi myyjä(tär) asiakkaita odottelemassa. Suomessa nämä pikkuliikkeet varmaankin tehokkuuden nimissä yhdistettäisiin isoiksi komplekseiksi, joissa tarvitaan teoriassa vähemmän henkilökuntaa.

Paluu alkuaiheeseen: Lattelecomin verkko ei ota pelatakseen, kun kerran tekstiviestiä tunnuksista ei tule.

EDIT: Tämäkin viesti lähti sitten loppujen lopuksi Damista, kuten edellinen ja seuraavakin.

—c—

Juustotarjotin syöty. Kylmiä juustoja ja kylmää punkkua. Mutta en valita, tämä on mahtavaa! Pitkästä aikaa ilmassa!!!

Tajusin taas, että voisin lentää vain lentämisen itsensä vuoksi. *huokaus* Miksi tämän on päästänyt itseltään unohtumaan. Ehkäpä juuri sen takia, että koska ei ole lentänyt, ei ole voinut muistaakaan.

Nyt liihotellaan Viron rannikolla palttiarallaa 7 kilometrissä reilut 500 km/h. Maisemista päätellen on juuri tultu sen ison merilahden ylle, jonka rannalta Riikakin löytyy. Eli ei enää paljoa aikaa perille Riikaan, jossa sitten vaihto Amsterdamin koneeseen.

Allani (ylläni, sivuillani, jokapuolellani) on Air Balticin Fokker 50, reipas pieni potkurikone. Paikkani on keskellä ikkunan ääressä, siiven alla laskutelineen vieressä. Näen kurkistelemalla myös laipat ja hieman enemmän kurkistelemalla potkurinkin.

Tämä aamuauringon ryydittämä blogaukseni alkaa lähestyä loppuaan, sillä kone alkaa laskeutua kohti Riikaa. Korvissa tuntuu hieman hassulta ja tuo yksi ainukainen viinilasikin tuntuu edellämainittujen hassuntuntuisten välissä.

Eli hei hei seuraavaan blogaukseeni! (Yritän laittaa tämän Cityyn Riikassa, jos sieltä löytyisi jostain hot spot.)

EDIT: Ei onnistunut. Nyt Damissa laitan tämän tänne esille. Tulee vielä kaksi muuta, laitan kronokolookisessa järkytyksessä :-)

—c—

3,5 h yöunet, tavarat laukussa, kengät lankattu, pakki sekaisin, huppari lämpiämässä takapuolen alla... (niin, unohdin sen yöksi parvekkeelle tuulettumaan x-)

Heti tämän viestin jälkeen on Lähtö.

En ole kauheasti lähtöäni hehkuttanut ja tajusin siihen syynkin eilen illalla. Muru jää kotiin, eikä pääse mukaan. En halua pahoittaa mieltään enempää, joten huomaamattanikin olen ollut lähdöstäni vaisu ja hiljaa – vaikka sisällä kupliikin tolkuttomasti.

Ekan kerran 8 vuoteen reissun päälle Hollantiin! :-D

—c—

Tuhannet linnut
Huutavat nimeäsi
Lumet sulavat

Pääskyn kuolema
Oli liian aikainen
Julma ja kaunis

Se tanssii vielä
Ain' pidemmin askelin
Hän, neiti Kevät

—c—

Tällä kuluneella viikolla tuli ohjelmaa [URL=http://en.wikipedia.org/wiki/Mike_Reynolds_(architect)]Michael Reynolds[/URL]ista, joka kasaili jo 80-luvulla Jenkeissä nollaenergiataloja. Talot hoitivat itse sähkön-, lämmön-, veden- ja (kasvis)RUUANtuotannon sekä myös viemäröinnin, ilman ulkopuolista energiaa.

Veijari kohtasi kaikenlaisia byrokraattisia ongelmia, jotka tuntuivat ensin täysin hatuista vedetyiltä (esim: asumiskelpoisella tontilla pitää olla kunnallinen sähkö, vesi ja viemäröinti – vaikka talo nimenomaan tuli toimeen ilman niitä). Mutta en lainkaan ihmettelisi, että Suomessakin mokoman yrittämisestä saisi vain viranomaisilta turpaansa.

Vaikka jotkin ideoista eivät toimisi Suomessa (esim. täällä lienee liian kylmää autonrenkaista tehtyjä seiniä varten, koska ne eivät pysyisi läpikotaisin kuivina ja siten liikkumattomina ympäri vuoden), on perusidea (nollaenergiataloista) kuitenkin aivan loistava.

Suomessakin VTT tutkii nollaenergiataloja, mutta pidemmälle ei vielä ole menty. Mielenkiintoisena yksityiskohtana: Saksassa A-energialuokan talolla on huomattavasti kireämmät vaatimukset kuin Suomessa, vaikka molemmissa pystyttäisiin olemassa olevallakin tekniikalla tekemään yhtä energiatehokkaita taloja. Suomessa se tietysti on kalliimpaa kovempien ilmasto-olosuhteiden takia, mutta ei yhtään sen mahdottomampaa kuin missään muuallakaan.

Lisää nollaenergiataloista á la Mike Reynolds: http://www.earthship.net/ Sieltä löytynee linkkejä myös Uudessa Meksikossa ja Arizonassa sijaitseviin yhteisöihin, joita voisi pitää oikeasti omavaraisen ja asumiskelpoisen kaupungin esiasteina.

—c—

PS: Jälleen kerran keskusteluista syntyy blogauksenikin. Tämä asia on kummitellut päässäni jo aiemminkin erään hyvän ystävän kanssa käydyistä keskusteluista lähtien. Sitä ruokkivat näkemäni dokumentti ja nyt keskustelu Maailman asumiskelpoisimmat kaupungit kirvoitti kaivamaan asiasta lisätietoa.

[LAINAUS Tuonen_tytti]
-joo mä rupeen nyt paneen.
-JAA PANEEN VAI?
- NO paneen PANEEN!
[/LAINAUS]

Tällainen mielenkiintoinen yksityiskohta, että sanalla "Paneen" on hinduscamilaisessa (eräs pieni hindulaisuuden lahko, jolla on enemmän kannattajia kuin Suomessa suomea äidinkielenään puhuvia) uskonnossa dualistinen merkitys.

Merkitystasolla Paneen tarkoittaa sekä maailmankaikkeuden pyhää uudelleensyntymiskanavaa että lehmän vaginaa. Hinduscamilaisen näkemyksen mukaan me kaikki siis synnymme uudestaan (reinkardoidumme) tänne maan päälle tuon universumin pyhän lehmän vaginasta.

Tästä päästäänkin sanan Paneen fyysiseen merkitykseen, joka onkin sangen mielenkiintoinen. Hinduscamilaisissa uskonnollisissa riiteissä halutaan tietysti auttaa olioiden reinkarnaatiota uudestaan ja uudestaan. Mee´Panee on uskonlahkossa toimeensa koulutettu ja vihitty tärkeä henkilö, joka suorittaa pyhän hedelmöitysriitin, jossa miehen spermaa (aivan, ihmismiehen) saatetaan lehmän vaginaan (lehmähän on hinduscamilaisessa kiertokulussa ihmistä pyhempi olento). Ts. Mee'Panee on meidän suomalaisilla termeillämme seminologi!

Tosin eihän ihmisen sperma tietenkään lehmää raskaaksi saa, mutta hinduscamilaisessa uskonnossa siihen suhtaudutaan vakavasti. He perustelevat näkemystään sillä, että ainahan sieltä lehmästä on vasikka ulos tullut – heidän uskonriittinsä ihmisen spermalla hedelmöittämisestä siis on totta. He eivät suostu myöntämään, että laitumella majailevilla sonneilla olisi mitään tekemistä asian kanssa. Ehkä he ajattelevat, että sonnit vain huolehtivat pyhän universaalin synnytyskanavan, Paneen, aukipysymisestä x-D



Eli loppuviimekädessä: menemällä Paneen sitä tulee änkeytyneeksi seminologin kumihanska edellä pyhän lehmän vaginaan :-P

—c—

PS: City-keskustelun pyörteistä siis tämäkin :)