Blogi

Näytetään kirjoitukset marraskuulta 2008.

Loma!  2

Olen kävellyt kymmeniä kilometrejä, kiivennyt satoja portaita, nuuskinut tuhansia tuoksuja ja katsellut lukemattoman määrän erilaisia nähtävyyksiä ja taideteoksia yli kahden tuhannen vuoden ajalta. Olen kiivennyt korkeuksiin kohti taivasta ja hiipinyt maan alle pimeisiin käytäviin. Olen syönyt ehkä maailman parasta jäätelöä, nukkunut lähes kymmenen tunnin yöunia ja juonut halpaa punaviiniä.

Nyt olen kotona. Lentokentällä oli pienimuotoinen kaaos yöllä kaiken lumipyryn keskellä. Sen lisäksi auto piti kaivaa hangesta esiin ja sen jälkeen piti vielä ajaa kesärenkailla kotiin. Onneksi matka ei ollut pitkä. Nukuin viime yönä vajaat viisi tuntia ja raahauduin puoliunessa töihin. Nyt olen ihan poikki, mutta matka oli sen arvoinen.

Buon giorno mussukat. Rooma oli ihan mahtava!!!


Ketjureaktio keittiössä  1

Hiphei! Keksin vihdoinkin syyn muutamale ylimääräiselle kilolleni. Olen nykyään viikonloppuisin lähes pakotettu leipomaan jotain, koska ruoanvalmistuksesta jää monesti yli tiettyjä aineita, enkä halusisi heittää niitä poiskaan.

Tänäänkin kävi juuri niin. Tein muutama tunti sitten kanalle marinadin, jonka seurauksena minulla oli yksi "ylimääräinen" munan keltuainen. En viitsinyt heittää sitä roskikseen, joten päätin tehdä vaniljakastiketta, jotta saisin keltuaisen käytettyä. Koska pelkkää vaniljakastiketta ei kuitenkaan ole kiva lusikoida, päätin tehdä myös omenapiirakan.

Nyt on sitten taas pakko syödä tuotokset. Harmi, ettei ole edes vierata tulossa kylään. Onneksi ensi viikonloppuna ei tarvitse tehdä ruokaa ollenkaan. Saa istua vaan valmiiseen pöytään. ;)


Tyhmyyden huipentuma  2

Taksijono on ehkä yksi mielenkiintoisimpia paikkoja havainnoida ihmisiä. Viime yönä tuli taas omin silmin (ja korvin )todistettua sellaista typeryyttä, että en ihan heti muista vastaavaa nähneeni.

Olin ehtinut olla jonossa ehkä minuutin, kun joku tunkee seläntakaa kyynerpää taktiikalla ohi ja alkaa samantien töniä takanani seisovaa naista. En edes ehtinut sanoa mitään, kun kundi toteaa, että hänen paikkansa on tässä ja edessäni seisova tyttö jatkaa, että tyyppi on heidän seurassaan. Seuraavaksi tyyppi kääntyy puoleeni ja alkaa kysellä minulta englanniksi, olenko venäjältä. Vastaan selvällä suomen kielellä että juuen ole. Ääliö jatkaa kuitenkin englannin puhumista ja huutelee kovalla äänellä, että no ystäväni ainakin on "some fuckin russian". Tuijotan tyyppiä epäuskoisena ja vastaan olevai ihan yksin jonossa, että mitähän ystävää hän mahtaa tarkoittaa. Ei mitään vaikutusta. Kundi huutelee edelleen englanniksi, että ystäväni ainakin on venäjältä. Vihdoin edessäni seisova tyttö toteaa kundille, että olisi nyt jo hiljaa mutta tyyppi vaan jatkaa mesoamista. Päätän sulkea suuni ja odotella vaan taksia.

Menee hetki, ja herra keksii alkaa huutelemaan kuinka silakalle vittu haisee. Tätä jatkuu seuravat kymmenen minuuttia. Aina välillä hän muistaa myös kysyä minulta olenko venäjältä, sillä ystäväni ainakin on. Ja koko ajan hän puhuu minulle englantia. Tässä vaiheessa olen jo ymmärtänyt, että hän puhuu takanani seisovasta naisesta "ystävänäni". Koska keskustelun taso on näin korkea tasoista, olen edelleen vaiti. Eipä minulle ole mitään lisättävää näin huimiin älyllisiin havaintoihin. Vaihdan vain pari epäuskoista katsetta takanai seisovan naisen kanssa. Hän vaikuttaa varsin tyylikkäältä ja on lähinnä huvittunut koko tilanteesta.

Kun olemme kuunnelleet vartin silakka-vittu-venäjä- aiheista verbaaliakrobaattia, takanani oleva nainen avaa vihdoin suunsa. Hän toteaa, että eikö tyypillä ole ollenkaan käytöstapoja, että kuinka hän kehtaa huudella sellaisia asioita kun ympärillä on hienoja naisia ja oma tyttöystäväkin näyttää seisovan vieressä. Vastaus on ihailtava: silakalle haiseva vittu venäläinen huora voi mennä kotiin, että mitään vitun venäläisiä pakolaisia ei tällä vittu tarvita, vitun huora, vittu että haiset silakelle, vittu. Nainen ei tästä hätkähdä, vaan toteaa että on sääli, miten vieraat joutuvat kasvattamaan muiden äitien lapsia ja että kuusivuotiaillakin on parempia juttuja. Minä totean saman. Sanon, että lapset todellakin ovat viisaampia kuin kyseinen herrasmies edessämme ja herran olisi syytä ensin ottaa termeistä selvää, ennekuin alkaa huudella ketään millään nimikkeellä.

Onneksi edessä oleva porukka saa juuri silloin taksin, koska en ole varma millainen käsirysy tilanteesta olisi saattanut syntyä. Älykkö huutelee vielä taksin ovelta viimeiset vittusilakkahuorapakolainen-kommentinsa ennenkuin taksikuski toteaa että nyt ovi kiinni. Minä ja koko muu jono jää hämmentyneenä mutta toisaalta naureskellen seisomaan taksitolpalle.

Onneksi noin huonoa käytöstä ja tyhmyyttä samassa paketissa tapaa todella harvoin. Mahtaa äiti olla ylpeä pojastaan. :/ Totean uudelle "ystävälleni" että juuri tällä hetkellä on häpeä olla suomalainen. Nainen vain hymyilee ja sanoo, että ei tarvitse, hän kyllä ymmärtää. Hänen puheestaan huomaan, että hän todellakin saattaa olla venäläinen mutta huora... en usko. Pakolaiseksikaan en häntä nimeäisi. Ja ainut haju mikä nenääni leijailee on läheisen nakkikioskin käry. Silakka ei taatusti haise missään lähettyvillä.

Saan oman taksini melko nopeasti ja "ystäväni" toivottaa minulle hyvää loppuiltaa. Hyvää illanjatkoa madame, hän sanoo ja hymyilee. Minä toivotan samat hänelle ja poistun paikalta. On jotenkin utopistinen olo.