Joskus musta on tuntunut että en ikinä pääse siitä ajatuksesta eroon. Mitä jos... jos olosuhteet olisivat toiset, jos kumpikin olisimme vapaita... edes kerran elämämme aikana yhtäaikaa. Ja olisimmeko valmiita katsomaan yhdessä mitä elämällä olisi tarjottavana meille?
Toisinaan luulen kuitenkin että olen jo päässyt koko hölmöstä ajatuksesta eroon. Jossittelu ei auta, ja elämää on elettävä eteenpäin. On turha miettiä olemattomia. Joten olen päättänyt jatkaa elämääni, ilman ajatuksia mahdottomasta. Ja kaikki menee aika hyvin kunnes...
Mutta sitten se taas tulee. Kuten tänään. Nyt tiedän että olet vapaa. Olemme kumpikin tahollamme vapaita tekemään mitä haluamme. Mitä nyt? Pää on täynnä kysymyksiä mutta vastauksia ei ole kenelläkään...
"Älä tule meille
Älä ikään
Älä koskaan
Mene pois
Tie meni teille
Tie meni meille
Tienhaarat on eksyneille
Ei sun passaa enää tulla yhreksikään yöksi
Kun tämä tienoo
Sullen tuli tieksi tiettömäksi
Rakastit
Niinku rikas köyhää
Rakastit
Niinku ylpeä nöyrää
Rakastit
Niinku syntinen pyhää
Rakastit
Hyvästi
Sinuun tuhlaan
Tolkutonta ikävääni turhanpäiten
Sinuun tuhlaan
Lieneekö tyhmyyttä jukuripäisen?
Kenen syli enää yli kevään kestää?
Kun tätä paloa ei järki millään voi estää
Kaikki tuntuu kulkevan ei-kenenkään maata
Tähän olen väsynyt
En raaski enkä saata
Laihanlaasta
Kivenkovaa
Jäädä oman onnen nojaan
Ennen se rauta
Läpiruostuu
Ennenku vieraan tahtoon suostuu
Rakastit
Niinku rikas köyhää
Rakastit
Niinku ylpeä nöyrää
Rakastit
Niinku syntinen pyhää
Rakastit
Hyvästi
Sinuun tuhlaan
Tolkutonta ikävääni turhanpäiten
Sinuun tuhlaan
Lieneekö tyhmyyttä jukuripäisen?
Kenen syli enää yli kevään kestää?
Kun tätä paloa ei järki millään voi estää
Kaikki tuntuu kulkevan ei-kenenkään maata
Tähän olen väsynyt
En raaski enkä enää mä saata"
Lauri Tähkä: Hyvästi