Hitaasti mutta varmasti

Tänään alkoi uusi elämä! Tarkoittaa mun kohdalla sitä, että katson taas mitä suuhuni pistän ja ens viikolla käyn ostamassa jumppakortin koko kevääksi. Selkä alkaa olla pikkuhiljaa kunnossa (onneksi!) mutta en taida vieläkään uskaltautua mitään suuria liikuntasuorituksia lähteä tekemään tällä viikolla. Nyt on parempi katsoa kuin katua.

Koko joulukuu meni erilaisissa kissanristiäisissä ja ne toimi hyvänä tekosyynä kaikelle ylimääräiselle herkuttelulle ja liikumattomuudelle. Mutta nyt se saa luvan loppua! On vaan niin paljon parempi olo ja mieli kun illalla tulee kotiin ja tietää tehneensä jotain. Kun rojahtaa puolikuolleena sänkyyn ja nukkuu yön sikeästi heräämättä kertaakaan, niin muistaa taas miksi se onkaan niin mukavaa liikkua. :)

Kirjoitettaessa soi Nina Simone: Sinnerman