Blogi

Juan Carlos tuli tänään kotiin. Olen haaveillut siinä jo useamman vuoden ja vihdoin toiveeni kävi toteen.

On se melko potra poika.

*ihailee silmät tapillaan* 8)

Tänään on näköjään sellainen päivä kun en saa itsestäni mitään irti. Laiskottaa. Pitäisi tehdä vaikka mitä mutta mitään en kuitenkaan ole saanut aikaiseksi. Nukuin pitkään, söin rauhassa aamupalan hesaria selailleen ja loppu aamun olen vain jumittanut koneella ja löhöillyt sohvalla selaillen naistenlehtiä. Haluan uusi vaatteita ja meikkejä. Haluan kenkiä, kenkiä, kenkiä... Melko turhamaista mutta niin ihanaa.

Haluan uuden tukan. Tv:ssä pyörii tällä hetkellä mainos, jossa on unelmieni hiukset. Joka kerta kun näen kyseisen mainoksen, tekisi mieli sulkea koko toosa mutta toisaalta en voi muuta kun lumoutuneena tuijottaa mainosta. Ja joka kerta tulen enemmän ja enemmän kateelliseksi kyseiselle hiusten omistajalle. Minäkin tahdon juuri sellaiset hiukset! Vaikka todellisuudessa tiedän, että kyseinen kuontalo on yhtä kaukana omastani kuin Pluto Telluksesta. Täysin saavuttamattomissa. Siksi ärsyttää kahta enemmän, että sain kampaajalleni ajan vasta yli kuukauden päähän! Miten hitossa näin pääsi käymään? Ensi kerralla varaan kalenterin täyteen aikoja koko seuraavaksi vuodeksi. Varaan ne kaikkein parhaimmat ajat, jotka aina menevät ensimmäisenä. Hah, siitä saatte!

Himoitsen jäätelöä pakastimesta mutta en voi syödä sitä koska säästän sitä vieraille. Viime aikoina mässäilyn himoni on alkanut olla jo melko kohtuuttomissa mittasuhteissa. Koko ajan tekisi mieli syödä jotain makeaa, ja eritoten kaikkea suklaaseen liittyvää. Tällä hetkellä tosin himoitsisin enemmän toista ihmistä kuin suklaata, mikä sinäänsä taitaa olla kuitenkin ihan hyvä merkki. ;) Toista kotiin odotellessa tyydyn kuitenkin suklaaseen.

Kaksi tuntia korvia hivelevää laulua ja äärimmäisen taitavaa soitantaa, kiitos Emma Salokoski Ensemble. Ihan parhautta!

Muutenkin kaikki on hyvin. Uusi työ on mielenkiintoista, koti on vihdoinkin kunnossa ja rakkaus kukoistaa edelleen. Elämä on hyvää juuri tässä ja nyt.

Selvisin kunnialla ensimmäisestä viikosta uudessa työssä. Sen kunniaksi kilistelen tänään vähän punkkulasia. On vaan jotenkin erityisen hyvä mieli.

Ihanaa perjantaita mussukat! Ilotulitukset odottaa.

Kävin tänään erittäin "mielenkiintoisen" keskustelun liittyen uuteen työhöni.

Jouduin puolustamaan omaan ammattitaitoani, toimintatapojani ja työnkuvani ihmiselle, jonka kanssa tuntui olevan aivan mahdotonta keskustella oikeastaan millään tasolla. Ei mennyt perille vaikka kuinka yritin sanoa, että nämä ovat ylempien tahojen kanssa tehtyjä päätöksiä ja linjauksia, eivät suinkaan minun omia hatusta vedettyjä ajatuksia. Loppuvaiheissa alkoi jo tuntua siltä, että pää räjähtää, kun tämä ihminen, jonka olen siis tavannut kerran aikaisemmin noin minuttin ajan ja nyt uudelleen tämän muutaman minuutin verran, alkoi suoltaa mitä kummallisempi syytöksiä. Tilanne päättyi vielä varsin aikuismaisesti ja rakentavassa hengessä kun toinen osapuoli ryntäsi ulos huoneesta ja ilmaisi hyvin vahvasti minun olleen väärässä.

Onneksi olen jo tehnyt niin kauan tätä työtä, että sormi ei mene enää suuhun ihan helposti, vaan osaan pitää puoleni ja tarvittaessa kääntyä ylempien tahojen puoleen. Marssin samantien kyseisen ihmisen esimiehen huoneeseen ja kerroin mitä oli tapahtunut. Enkä ollenkaan yllättynyt, että jotain tällaista reaktiota olikin jo osattu odottaa tältä ihmiseltä minua kohtaan.

Tilannetta alettiin sitten selvittää heti, ja aluksi toinen osapuoli tietenkin kiisti kaiken, sitten keksi mitä ihmeellisimpiä tekosyitä (väsymys, flunssa jne.)omalle "huonolle käyttäytymiselleen" ja lopulta alkoi puhua ihan asian vierestä, koko ajan hokien että tarkoitus ei ollut loukata eikä aiheuttaa pahaa mieltä. Lopulta asia saatiin jonkinlaiseen päätökseen ja poistuin paikalta.

Toisaalta koko tilanne oli varsin huvittava, toisaalta taas ei. Minua ei niin helpolla nujerreita, että jos kyseinen ihminen luuli tällä toiminnalla onnistuvansa siinä, niin metsän meni ja pahasti. Minun kanssa on turha ruveta leikkimään, kun kyse on työhöni liittyistä asiosta. Tämän homman minä osaan. Ihmetten kyllä suuresti, miten tällaisia ihmisiä on töissä, tai edes työlämässä... Jos kaikki intiaanit eivät souda kanootissa, niin huonostihan siinä käy.

Että voi morjens... ja tällaisen ihmisen kanssa pitäisi sitten vielä tehdä töitä (onneksi vaan) muutaman kerran viikossa. Tulee olemaan varmasti erittäin "mielenkiintoinen" syksy...

Ensimmäinen työpäivä uudessa paikassa takana ja olo on mitä parhain. Ei tosin fyysisesti, koska olen saanut ehkä vuosisadan kovimman flunssan, mutta henkisesti kyllä. Luulen, että tulen viihtymään hyvin näiden ihmisten kanssa, sillä ainakin ensivaikutelma oli hyvin positiivinen ja ilmapiiri tuntui muutenkin jollainlailla avoimelta ja iloiselta.

Uuden työnkuvani myötä tulen tutustumaan paljon uusiin ihmisiin ja uskon, että työ tulee olemaan todella haastavaa, mutta myös hyvin palkitsevaa. Olen jotenkin taas täynnä toivoa ja intoa tehdä työtä, ihan kuin "silloin ennen", vuosia sitten.

Ei kaduta tippaakaan, että jätin vanhan työpaikan. Olisi pitänyt lähteä jo paljon aikaisemmin, mutta en halunnut vaihtaa vakituisesta paikasta määräaikaiseen, joten sinnittelin siellä niin kauan kun oli pakko. Nyt tuntuu, kuin olisin päässyt viime hetkellä pois laivasta, joka saattaa upota ihan milloin tahansa.

Nyt kääriydyn sohvalle viltin sisään ja hörpin kupin teetä. Mukavaa viikon alkua mussukat!