Kuulin viime viikolla mielenkiintoisen huhun itsestäni. Olen kuulemma raskaana, tai ainakin "lapsentekopuuhissa". Vaikka tämä tieto jo sinäänsä on varsin mielenkiintoinen, niin se mikä tekee tästä vielä kiinnostavampaa, on se ajatus mihin tämä "tieto" perustuu. Joten palataanpa ajassa hieman taaksepäin...
Kun vaihdoin viime syksynä työpaikkaa, irtisanoutuminen ei mennyt ihan parhaissa tunnelmissa kaikkien ihmisten suhteen. Minua syytettiin petturuudesta ja luottamuksen pettämisestä, sillä olinhan luvannut olla kyseisessä työpaikka kuulemma eläkkeeseen asti. Mitään ei kuitenkaan sanottu suoraan, vaan kuulin kyseisistä asioista aina mutkan kautta. Ainut mitä sanottiin suoraan, oli se, että raskauden olisi vielä voinut hyväksyä ja ymmärtää mutta se, että sanoin itseni irti oli ihan käsittämätöntä. Minulle tarjottiin myös mahdollisuutta neuvotella suuremmasta palkasta mutta kieltäydyin siitä.
Ennen joulua sain sitten entisen työpaikkani taholta varsin merkillisen teksiviestin. Siinä toivoteltiin hyvää uutta vuotta ja "onnea kaikkeen muuhunkin". En noteeranut viestiä sen kummemmin mutta ihmetelin kyllä mitähän "onnea" sillä tarkoitettiin. Mutta nythän sekin sitten selvisi.
Koska olen raskaana, tai ainakin pyrkimykseni on siihen suuntaan, niin tarvitsen "onnea". Ja mitä todennäköisimmin tällä "raskaudella" selitellän myös sitä, miksi sanoin itseni irti, sillä muutenhan en olisi tehnyt niin. Kaikkihan oli niin hyvin ja täydellistä. Ja toki jokainen nainen irtisanoo itsensä vakituisesta töysuhteesta tullessaan raskaaksi.
Jep... kuulostaa ihan selvältä. Ja erityisen loogiselta. On se vaan jännä, miten ihmismieli toimii, kun on tarve selittää kaikki omaksi eduksi eikä suostu näkemään itsessään tai omassa tominnassan mitään parannettavaa tai negatiivista.
Taidan mennä keväämmällä näytille eli sitten kun olettu raskauteni on päättynyt. Voi sitten vaikka seuraavaksi pohtia sitä, kuinka huono äiti olen kun luuhaan pitkin kyliä ja vauvakin on ties missä.
LOL