Aurinko risukasassa

Puhuin mutsin kanssa puhelimessa toissa päivänä, ja se totesi, että jos minua kestää vuoden niin se on jo pitkä aika. ;) Ensimmäinen yhteinen vuosi toisen kanssa on nyt takana, ja toivottavasti koko loppuelämä edessä. Vuosi sitten en olisi ehkä uskaltanut edes toivoa tällaista kaikkien niiden ihmissuhdesuossa tarpomieni vuosien jälkeen. Mutta tässä sitä nyt kuitenkin ollaan.

Yhteinen koti alkaa vihdoinkin näyttää kodilta. Huomenna kun vielä saadaan uusi sohvakin kotiin, niin kaikki alkaa olla paikoillaan. Kummankin mieltymysten yhteen sovittaminen on mennyt yllättävän kivuttomasti. Tosin toinen välillä epäilee, että olen joustanut ehkä liikaa omista mieltymyksistäni, vaikka olen vakuuttanut että asia ei ole niin.

On totta, että entinen kotini oli ihan eri tyylinen kuin tämä uusi. Mutta niin oli koko asunto ja talokin. Ja minulla on monta makua. Nyt olen saanut lähes yksimielisesti valita matot ja verhot omien mieltymysteni mukaisesti, ja oikeastaan myös sohvan ja keittiön tuolit ja pöydän... Niin, ja eilen askartelin taulunkin itse. Joten kyllä tämä varmasti on minun tyyliseni koti. ;)

Elämä on aika hyvin juuri nyt. Puspus mussukat!