Ei hyvä

Mä en tykkää siitä, että selän takana tehdään asioita ja puhutaan yhtä ja tehdään toista. Enkä tykkää siitä, että asioista ei sovita, ja sen seurauksena kaikki tekee niin kuin parhaakseen näkee, eikä missään ole loppuen lopuksi enää mitään järkeä ja kukaan ei tiedä mitä seuraavaksi tehdään. Tai jos sovitaankin, niin niitä sopimuksia ei pidetä. Ja toki olen itsekin syyllistynyt näihin samoihin asioihin, mutta yritän parhaani mukaan olla syyllistymättä.

Viime aikoina on tullut vastaan muutama sellainen juttu, mikä on laittanut miettimään asioita uudestaan. Tiedän olevani oikealla alalla, ja tiedän olevani hyvä työssäni. Minulle on kerrottu niin monelta eri taholta. Nyt vaan on tullut jotenkin sellainen olo että työpanostani ei juurikaan arvosteta ja ammattitaitoani kyseenalaistetaan. Mä olen nyt eilisen ja tän päivän aikana saanut huomata, että työpaikalla ei paljon kiitoksia satele, vaikka yrittää tehdä omat hommat mahdollisimman hyvin ja niin että kaikilla olisi turvallista ja hyvä olla. Ei niin ei. Asiat kääntyy jotenkin kummasti päälaelleen ja koko ajan on oltava ihmeellisessä valmiudessa selittämässä omaa toimintaansa, vaikkei siihen olekaan mitään syytä.

Yritin eilen selittää eräälle ihmiselle, että kyseessä ei suinkaan ole minun hyvinvointini tai jaksamiseni, vaan yritän helpottaa toisen ihmisen arkea ja saada siihen sujuvuutta. Yön aikana asia oli kuitenkin kääntynyt niin päin, että pakotan ja aiheutan ahdistusta vaatimalla lähes mahdottomia. Just joo...

Ja sitten sain vielä huomata aamulla, että asia jonka eteen olin nähnyt aikaa ja vaivaa, ja jonka onnistumisesta olin hyvin iloinen, oli tavallaan otettu minulta pois. Enkä nyt tarkoita että olisin halunnut hurraa-huutoja tai päähän taputteluja, mutta olisi ollut mukava saattaa aloittamani työ loppuuna asti itse ja nähdä sen mahdollisesti aihettamat iloset ilmeet.

Sekavaa, mutta niin on ajatuksetkin juuri nyt... :/