Friends will be friends

Tulin juuri kotiin vietettyäni erittäin mukavan illan. Harmitti lähteä näin ajoissa mutta huomenna on pakko olla skarppina pari tuntia töissä, joten tämä ilta jäi muutamaan viinilasilliseen. Olisi kyllä ollut mukava jatkaa pidempäänkin. Hyvässä seurassa aika saa siivet enkä millään olisi malttanut lähteä kotiin...

Mietin illan aikana erilaisia ystävyyssuhteita. Itse olen aina ollut hyvin valikoiva ystävieni suhteen ja se kyllä näkyy ystävieni lukumäärässä, sillä minulla on vain muutama ystävä. Yksi lapsuudesta, yksi opiskeluajoilta ja yksi entiseltä työpaikalta. Ja kaikki nämä kolme asuvat eri paikkakunnalla kuin minä. Yks onneksi vain Espoossa, joten häntä sentäs näen vähän useammin. Olen kai jollain tavalla aika erakkoluonne, sillä nämä kolme laadukasta naista riittävät minulle varsin hyvin. En tarvitse enempää ystäviä. Tosin myös eräs nykyinen työkaverini on vuosien saatossa osoittautunut hyväksi ystäväksi, melkoisen suuresta ikäerostamme huolimatta, joten lisättäköön hänet neljänneksi tähän listaan. Mutta siinäpä ne sitten onkin.

Olin tänään viettämässä iltaa toisen kavereiden kanssa. Oikeen mukavia ihmisiä kaikki. Osan olin tavannut ennen, osa oli uusia tuttavuuksia. Tämä kaveriporukka on hyvin laaja, ja kaikki tuntevat toisensa jotakin kautta. On mielenkiintoista nähdä, miten lapsuudesta asti solmitut ystävyyssiteet toimivat edelleen niin vahvasti. Kaikki ovat avoimia ja ystävällisiä, ja uusi "jäsen" otetaan aina avoimin mielin vastaan. Se tuntuu mukavalta.

Silti minusta on hassua, miten miestin ja naisten ystävyyssuhteet eroavat usein niin paljon toisistan. Miksi miehillä on usein paljon laajempi ystäväpiiri kuin naisilla? Vai olenko minä vain poikkeus koska olen niin ronkeli? Ehkä muilla naisilla onkin paljon ystäviä ja minä olen tällainen kummajainen...? En tiedä. Mutta pääasia kai kuitenkin on, että itse tiedän ketkä ovat niitä todellisia ystäviä. Niitä, joihin voi aina luottaa. Ei se määrä vaan laatu. ;)