Kesäfiilis

Ei taas väsytä ollenkaan. Tiedän että aamulla on herätys ennen kuutta ja nyt pitäisi jo olla unten mailla. Mutta ei vaan yksinkertaisesti väsytä, ei sitten ollenkaan. Tosin tämä nyt ei ole mulle mitään uutta, tällainen iltavirkkuhan mä aina olen ollut.

Huomenna olisi tiedossa retki. Mä tykkään retkeillä lasten kassa, vaikka toisaalta retkipäivät onkin tavallisia arkipäiviä tuplasti rankempia. Pitää olla koko ajan niin skarppina, että siihen menee ihan kauheesti energiaa. Mutta kun näkee sen lasten riemun ja ilon, mitä ne kokee nähdessään ja oppiessann uutta niin tajuaa, että se tsemppaaminen on ollut kyllä sen arvoista. Siksi mä ehkä just tykkäänkin työstäni niin paljon, koska siinä saa välittömästi lapsilta palautetta ja huomaa onko asiat hyvin vai ei. Lapset vaan yksinkertaisesti on niin vilpittömiä ja rehellisiä.

Viime viikolla oli töissä kevätjuhlat ja nyt on sitten oikeastaan jo aika rento meininki töissä, kun lapset vähenee kokoa ajan mitä pidemmälle kesä etenee. Ja mulla on enää muutama viikko töitä ja sitten alkaa piiiitkä kesäloma! Mä odotan jo lomaa ihan kieli pitkällään; että saa vaan nukkua, köllötellä auringossa, rentoutua ja levätä. Ja syödä mansikoita! Ostin tänään ensimmäiset mansikat ja ne maistui ihan älyttömän hyviltä. Mä rakastan mansikoita. Niistä tulee aina lapsuus mieleen ja mummin ja ukin mansikkamaa. Voi niitä aikoja...

Taidan lähteä lukeman jotain naisten hömppälehtiä. Josko se Unimasa muistaisi kurvata jossain vaiheessa tätäkin kautta. Sitä odotellessa. Öitä mussukat!

Kirjoitettaessa soi Mustarastaan laulu ulkona