Parasta ennen?

Oli mukavaa tulla tänään kotiin. Jotenkin sitä kuitenkin kaipaa aina omaa rauhaa ja omia juttuja, vaikka olikin rentouttavaa lorvia mutsilla tekemättä yhtään mitään. Tarvitsin sitä todella paljon.

Kävin alku viikosta moikkaamassa mummoani, joka on ikäisekseen varsin vetreässä kunnossa. Hän käy uimassa ja kuntosalilla, sienestää, neuloo villasukkia jne. Hän on melko terve vielä, syö monipuolisesti ja terveellisesti, ja mitä todennäköisimmin elää äärimmäisen vanhaksi, jos ei muuten niin ihan vaan piinatakseen minua ikuisilla kyselyillä ihmissuhteistani.

Ei siinä sinänsä mitään mutta välillä ärsyttää se kysely, vaikka toisaalta ymmärränkin mummon huolen minun tulevaisuudestani... vanhapiika-leima on kai lyöty jo hänen mielestään otsaani. Pysyvästi. Mutta siitä huolimatta. Onko pakko kaivella aina esiin vuosien takainen exä? Ihnminen, josta olen eronnut vuosia sitten ja jonka kanssa en enää ole missään tekemisissä? Mikä siinä on, että mummo tahtoo aina puhua hänestä ja jos sanon, että en tiedä mitä hänelle kuuluu, niin paha silmä katsoo minua.

Onneksi en ole yksin tämän asian kanssa, sillä myös serkkuni on joutunut saman pommituksen kohteeksi. Mummo ei millään halua ymmärtää että exät ovat exiä syystä. Sekä minun, että serkkuni kohdalla. Kuka mistäkin syystä mutta silti... en kai olisi eronnut aikoinaan jos se ei minusta olisi tuntunut oikealta vaihtoehdolta. Kun nyt sitten sanoin mummolleni, että mieluummin minä olen yksin kun huonossa suhteessa, niin mummo tokaisikin minulle että "Niin, juuri tuon takia sinä ja serkkusi taidattekin olla yksin, kun kukaan ei teille kelpaa ja alatte jo kohta olla niin vanhojakin." WTF?!?

Eli mulla alkaa kai paraste ennen päiväys mennä sitten kohta umpeen...? XD

Kirjoitettaessa soi Three Days Grace: Animal I Have Become