Punaviiniä, puheluita ja perjantai

Töissä on ollut taas melkoista hässäkkää koko viikon. Ihmiset eivät osaa/pysty/halua kommunikoida keskenään ja siitä syntyy kummallisia tilanteita. Poukkoile sinä sitten välissä, kuuntele yhden narinaa, lohduta toista ja yritä vielä tehdä omia töitäkin samalla. Ei hyvä. Eilen meni hermoit ja sanoin että on kai meillä muutakin tehtävää kuin nahistella ihan turhista asioista.

Perjantait on hassuja päiviä. Jostain kummallisesta syystä vanhemmillani (jotka ovat siis eronneet yli kaksikymmentä vuotta sitten) on ollut tapana soittaa minulle usein perjantaisin. Noin kerran kuussa soi puhelin perjantai-iltana ja tiedän jo katsomattakin kuka soittaa. Ja aina vielä sellaisena perjantaina kun olen taatusti yksin kotona enkä menossa minnekään. Emme soittele mitenkään kovin usein keskenämme ja siksi tämä noin kerran kuussa tapahtuva perjantaitraditio naurattaa minua aina. Ensin soittaa äiti ja hetken kuluttua isä. Ihan aina näin päin.

Ostin tänään pullon punkkua ja ajattelin juoda itseni kauniiksi ja mukavaksi. Olen pitkästä aikaa yksin perjantai-iltana. Hassua miten nopeasti tottuu toisen lähellä oloon ja sitten kun toinen on poissa tuntuu jotenkin... orvolta. Mutta toisaalta olen aina viihtynyt myös yksikseni ja osaan nauttia tästäkin hetkestä.

Ostin tänään myös Jenni Vartiaisen levyn ja on pakko vähän hehkuttaa sitä. Ihan loistavaa fiilistelymusiikkia syksyiseen iltaan yhdessä punaviinin kanssa nautittuna. Lähes täydellistä. :)

Kirjoitettaessa soi Jenni Vartiainen