Puusta pudonnut

Heräsin tänään virallisesti ensimmästä kertaa uudesta kodistani. Sain eilen puolen yön aikaan viimeiset tavarat pois vanhasta asunnosta ja nyt ne odottaa autossa. Ei vaan enää yksinkertaisesti ollut voimia roudata yhtään pahvilaatikkoa tai kukkasta siihen aikaan. Ensinnäkin vitutti ihan liikaa ja toisekseen olin niin poikki, että hyvä että jaksoin enää edes raahautua sänkyyn autosta. Muuttaminen on kyllä suoraan saatanasta.

Nyt on ihan pöllähtänyt olo. Ja jotenkin ihan hassu. Mutta hyvällä tavalla vaan. Minä, toinen ja yhteinen koti. En olisi vielä vuosi sitten voinut kuvitella tällaista tilannetta ja nyt olen tässä. Tuntuu hyvältä. Kunhan toinen tulee illalla työreissulta kotiin, niin voidaan ehkä korkata pullo kuohuvaa kaiken tämän kunniaksi. Meidän kodin. Meidän elämän. Meidän.

Eilisen helvetillisen päivän jälkeen vannoin etten tee tänään muuta kuin istun parvekkeella ja siemailen pullokaupalla punkkua. Taidan kuitenkin purkaa pari laatikkoa, jotta tällä olisi edes vähän helpompi liikkua. Tai sitten en, jos ei huvita. Eipä nämä täältä minnekään häviä. ;)

Puspus mussukat, ihanaa lauantaita!

Kirjoitettaessa soi Paramore: Crushcrushcrush