Rajatonta musiikkia ja rajallista aikaa

Olin eilen illalla kuuntelemassa Rajattoman konserttia enkä voi muuta kuin ihmetellä. Se, miten joku saa pelkällä äänellä luotua niin mahtavia tunnelmia ja äänimaailmoja, hämmästyttää minua joka kerta yhä uudelleen ja uudelleen. Ei voi muuta sanoa kuin hieno kokemus jälleen kerran. Kun yleisö taputtaa seisaalleen, luulisi kyseessä olleen melko onnistunut esitys.

Konsertin jälkeen kävin ystäväni kanssa syömässä. Meillä oli pöytä varattuna ennen kymmentä mutta konsertti venyi yllättävän pitkäksi ja julkinen liikenne näytti taas parhaat puolensa. Bussi meni nenän edestä ja spora oli tapansa mukaan myöhässä, joten saavuimme syömään tyylikkäästi puoli tuntia myöhässä. Nolotti olla niin paljon myöhässä mutta ravintolassa oltiin onneksi oikeen ystävällisiä ja ymmärtäväisiä.

Ruoka oli ihan loistavaa ja palvelu hyvää. On se kummallista miten aika aina rientää hyvässä seurassa. Pari tuntia meni suorastaan kiitämällä ja ennenkuin huomasikaan ilta oli jo ohi. Oli kyllä mukava vaihtaa taas kuulumisia ja jutella ns. tyttöjen juttuja. Meillä on aina ihan älyttömän hauskaa ystäväni kanssa. Voimme puhua sujuvasti mr. Hankeystä tai keskutella punaviineistä tai syvällisemmin henkilökohtaisista asioista... tai heittää ihan räävittömiä ja ei_hienojen_naisten_suuhun_sopivia juttuja liittyen seksiin ja miehiin. Olen todella onnekas että minulla on hänenlaisensa ystävä. Parempaa ystävää ei voisi olla. Ab fab my darling!

Illan kruunasi kyyti Espooseen. Näin vihdoinkin ystäväni uuden miesystävän (vai pitääkö nyt sanoa aikuisystävän... ;)), jota hän on piilotellut viimeiset 5 kuukautta. Sain siis katsastettua, että mikä hän oikeen on miehiään...ja ihan hyvältähän se näytti. :)

Ai niin, se illan paras kohta... tietenki se, että sain mennä jonkun luokse eikä tarvinnut kömpiä yksin kylmään sänkyyn. Parhautta! <3

Kirjoitettaessa soi Rajaton: Älä mene pois