Sisko ja sen veli

Mulla on aina ollut hyvät välit veljeni kanssa. Meillä on ikäeroa aika paljon, joten emme ole käyneet varmaankaan aivan perinteisiä sisarusten välisiä taisteluja, mutta omat taistelumme kylläkin. Kun hän oli pieni, mm. pesin hänen suunsa saippualla ja pidin häntä kylmässä suihkussa, vaatteet päällä. :) Hän vastaavasti mm. sylki päälleni, hajotti tavaroitani ja löi herätyskellolla päähän. Jep. Varsinainen kauhukaksikko, jota mutsi aina katseli sivusta hymyssä suin. Taisi mokoma tietää, että niiden taistojen myötä meistä tulisi henkisesti vahvempia, yksin sekä yhdessä. Koska niin me tällä hetkellä olemme.

Veljeni saavutti juuri pari viikko sitten maagisen 18 vuoden iän ja on siis laillisesti aikuinen. Minulle hän tulee silti aina olemaan pikkuveli, ja vaikka tiedän että hän kyllä pärjää, niin silti olen huolissani hänestä. Kun tiedän että hän on baarissa, huolehdin kuinka hän pääsee kotiin ja mietin että mitä jos hänelle käy jotain... viime yönä juttelin hänen kanssa puhelimessa ja käskin mennä kotiin! Ihan kuin minä voisin häntä käskeä minnekään. ;) Ja äsken oli pakko soittaa mutsille ja kysyä, onko veljeni varmasti kotona.

Fyysisesti olen jäänyt kakkoseksi veljelleni jo vuosia sitten. Enää en saisi häntä raahattua kylmän suihkuun, vaan taitaisin itse istua siellä, joten en enää edes yritä. Tosin ei ole tarvettakaan. Vuosien myötä turhat särmät on hiotuneet pois ja olemme oppineet paljon toisiltamme, ehkä osittain juuri ikäeromme takia. Olemme jollain tapaa hyvin samanlaisia ja kuitenkin kuin yö ja päivä. Hassua. Mutsi sanoo monesti kun olemme yhdessä, että on näköjään synnyttänyt kaksi apinaa. Voiko äiti kauniimmin enää omista lapsistaan sanoa? :D

Kirjoitettaessa soi POTF: Lift