Tautien tauti

Tiistaina lähdin vähän aikaisemmin töistä kotiin koska oloni oli jokseenkin kummallinen. Kotiin päästyäni se sitten alkoikin, nimittäin vatsatauti. Tuijottelin vessanpönttöä koko illan ja yön ja vielä seuraava aamunkin, 14 tunnin oksentamisen jälkeen en enää voinut muuta kun itkeä vessan lattialla. Tauti oli nujertanut minut niin fyysisti kuin henkisestikin. Liikkuminen sattui ja olo oli aivan surkea. Jotenkin sain hilattua itseni sänkyyn ja vihdoinkin nukuttua hetken. Koko päivä meni jossain valveen ja unen rajamailla, päätä särki ihan tajuttomasti ja yritin vain saada edes jotain nestettä pysymään elimistössäni.

Iltapäivällä havahduin ensimmäistä kertaa ja tajusin ettei minulla ollut mitään kunnollista syötävää eikä juotavaa. Onneksi olen hyvissä väliessä exäni kanssa, joka asuu näillä samoilla nurkilla. Hän kävi puolestani kaupassa ja kiikutti ruoat kotiini. Iso kiitos siitä. Itse en olisi millään kyennyt raahautumaan kauppa. Muistin taas kuinka paljon arvostankaan ystävyyttämme.

Tänään olen ensimmäistä kertaa tiistain jälkeen tolpillani. Jokseenkin hutera olo vieläkin mutta elämä voittaa. :)

Kirjoitettaessa soi Robbie Williams: Sin Sin Sin