Blogi

Jälleen kerran lukeminen (puolihuolimatonkin) tuottaa kaivatun tuloksen: silmien eteen avautuu kolumnikirjoitus, jossa työkseen erilaisten yhteisöjen tunnepohjaisia ongelmia (joita yleensä väitetään aivan muusta kuin tunteista johtuviksi!) ratkova ihminen kirjoittaa viisaasti näin:

"Naisvaltaisen työporukan henkilösuhteet olivat kuralla. Työpäivät tahtoivat kulua pikemmin koettujen loukkausten ja pahan mielen vatvomiseen kuin työtehtävien hoitamiseen. Joku siinä lausui ääneen, että TÄMMÖISTÄ TÄMÄ AINA ON NAISTEN KANSSA, NIITÄ KUN OHJAAVAT VAIN TUNTEET.

Olin vuosia yhtä mieltä sanojan kanssa, mutten ole enää. Kokemusteni mukaan kun naisten tunteet vain ilmenevät ERI tavalla kuin miesten tunteilu. Naisilta kulttuurimme on kieltänyt vuosisatoja suoran vihanilmaisun. Tutkimusten mukaan miehet ja naiset ovat kuitenkin yhtä aggressiivisia. Mies vetää vihastuessaan OIKEAN SUORAN (ainakin kuvaannollisesti), ja jokainen ymmärtää heti, että nyt hän on vihainen. Nainen sensijaan käyttää vihansa purkuun kieroja ihmissuhdepelejä, kuten pahan puhumista selän takana, hylkäämistä ja itkeskelyä. Ei siis ihme, että naisvaltaisten työryhmien 'rottasodassa' eivät henkilökemiat toimi."
***
Juttu jatkuukin tuosta tuoden esiin sen mainion pointin, että myös miehiä (ja miehisiä työyhteisöjä) ohjailevat tunteet, vaikka miehet miten ärhäkästi sen kiistäisivät tai vaivautuneina kiemurtelisivat kun suoran toiminnan ja selkeiden ratkaisujen sijaan pitäisi vatvoa tunnetekijöitä. Tuo juttu kyllä osaltaan auttoi minua tajuamaan miksi oma normeista irtoava käytökseni joskus koetaan niin epäilyttävänä tai hämmentävänä. Mulla kun on käytössä erityisesti kielteisen tunnepuhurin iskiessä SEKÄ suureen ääneen tilittäminen että toi oikean suoran mentaliteetti. Usein naisten suista yhteen ääneen vaadittu 'aikuismainen käytös' onkin mitä ilmeisimmin tota naiselle soveltuvana pidettävää aggression piilopurkua juoruillen ja pahaa puhuen ja eristäen ja huoritellen jne. jne. Teinineitien avoin aggressio tulee kaljan & sidukan voimalla kesäöinä VOIMALLA ulos, ja silloin he ottavat miehekkäästi ( ja usein myös konkreettisesti) myös nyrkit käyttöön. Yleensä paikalle rientää pelastava enkelikaveri, joka rohkaisee ja/tai painostaa turhautunutta ystävätärtään siirtymään tyttömäiseen nurkan takana tilittelyyn ja pillittelyyn. Ja seuraava vaihe onkin "mä VIHAAN tota ämmää".

Nuorison sivullisiin aikuisiinkin kohdistuva vihapuhe on usein rajunkuuloista tyyliin "mä tapan sut", "sä kuolet" tai "vihaan tota akkaa saatana" - mutta se pitäis kai aina muistaa suhteuttaa siihen viitekehykseen, että tuntematonta ei oikeasti VOI vihata (voi vain lietsoa omassa päässään tietyn kielteisen tunnetilan ja valikoida sen kohteeksi jonkun ihmisen, joka ärsyttää), ja motiivit tuntemattoman käytösrajoitusten asettajan tapaamiseen ovat kuitenkin kovin heppoiset ja haihtuvatkin nopeasti. Omassa ikäryhmässä tai porukassa tappouhkaus voi olla "normiläppä", tai sitten se voi oikeasti merkitä sitä, että jollakulla on ikävyyksiä odotettavissa.

Pääsin apteeksin erheen ansiosta/takia testauttamaan itselläni asian, jonka tosin jo tiesin muutenkin. Kovien kipulääkkeiden reseptithän säilytetään apoteekissa jemmassa. Viimeksi kun hain sadan kappaleen satsin, ei tullut yhtään tsekattua tekstejä pakkauksen päältä. Erivahvuisten (100 mg ja 150 mg) troppien pakkaus on tismalleen samanlainen, mutta kun ottaa lääkelaatan esille, huomaa heti, että täähän on valkoinen nappi, vaikka pitäis olla keltainen kapseli.. Normaali-immeinen kipaisis siitä tuotapikaa korjaamaan erehdyksen, joka jotenkin pääsi käymään ilmeisesti näpyttelyvaiheessa. Sattuipa vaan olemaan perjantai silloin, ja ko. apteekki (paikkakunnan kahdesta apteekista toinen) viimeistä iltaa päivystysvuorossa eli avoinna klo 20 asti.

KUVITTELIN ehtiväni jonain päivänä viikolla ennen klo 18 apteekkiin vaihtamaan rohtoa, mutta eihän siitä männäviikon väsytyksillä ja nukkuma-ajoilla taas mitään tullut. Oli siis pakko korkata satanen Tradolan retard, ja todeta ettei se piisaa mihinkään. Siksihän se alunperinkin sataviiskymppiseen vaihdettiin, ettei tarttis napsia kolmea nappia vrk:ssa, vaan kaksikin riittää, yleensä jopa puolitoista. Retardin ideahan on se, että vaikutus/lievitys ei iske salamana, vaan kestää sitten pitempään. Nyt kipu pääsee ajoittain riehaantumaan sellaiselle tasolle, että se riistää huomion kaikesta muusta. Keveämmän sarjan kivuissahan ihminen (= potilas) voi pitää jopa välipäiviä lääkkeen käytöstä, mutta 4. asteen KIVULIAAN nivelerikon krooniset kudoskivut EIVÄT ole sitä kevyttä sarjaa. Samanmoisen rustotuhoutumisen taso voi olla jollakulla täysin kivutonkin, niin ettei tarvita mitään napitusta ehkä ollenkaan. Yksikin sellainen papparainen marisi mulle kerran kaupassa "Haluavat passittaa minut siihen tekonivelleikkaukseen, mutta en millään haluaisi mennä, kun ei ole minkäänlaisia kipuja ollut näissä polvissa koko aikana." Sillä lailla. Epäreiluutta!!
***
Apteekissa ehkä vielä virheellinen menettely suostutaan jopa korjaamaan, mutta muualla hoitokentällä useinkaan ei myönnetä mitään, eikä armoakaan anneta. Jo vuosia on minunkin lääkärikäyntieni anti ollut kuin aina vaan uusintana samojen syytekohtien luettelemista "...ei ole kyennyt", "ei ole pystynyt", "ei ole onnistunut" jne. jne. Aika kätevää sinänsä: lääkärin ei tarvitse pohtia voisko hän tehdä jotain tai mitään, kun sanelee sinne vaan sairauskertomuksiin missä kaikessa kelvoton potilas on epäonnistunut - eikä hänelle siksi tarvitse mitään tuskista vapauttavaa hoitotoimenpidettäkään tosissaan harkita. Eikähän se lääkärin ongelma olekkaan, jos ja kun en JAKSA esim. ikinä kampeutua aamuvarhaisella labratutkimuksiin, ja niin ne jäävät tekemättä. Lopulta päädyn käyttelemään vain & ainoastaan yksityisen sairaanhoitokeskuksen palveluita, mikä tietysti on armotonta (rahan)menoa sekin. Mutta kun asiakas maksaa, lääkäri ainakin ottaa kuuntelevaisemman asennon/asenteen. Omalääkärini nimittäin osaa vuosien tk-kokemuksella HYMYILLÄ sennäköisenä kuin potilaan asia tai tila kiinnostaisi häntä, mutta karu totuus paljastuu kyllä sitten lähtiessä kättelyvaiheessa.

Voi dsiisys sentään, että osaakin olla kaikenlaiset kohtalontähdet varmaan viturallaan tänään. Kun vihdoin sain kammettua itseni liikkeelle vielä tointumattomana painajaisunien pöhnäkästä ym. jumitustiloista, ja poljeskelin tuttua reittiäni ison puiston sivuitse, niin johan sieltä alkoi kuulua sentyyppistä teinihuutelua, jonka TARKOITUS on kiinnittää huomiota "läskihoroa", "haisunäätää", "lumppua" jne. En meinannut kallistella korvaani, joten rohkein vetäisi vielä kovemmalla volyymillä kiekauksen. Koska päivä oli huono, tempaisin siinä paikassa fillarillani kiepauksen ympäri, ja suhautin porukan kokoontumispaikalle. Vaikutti välittömästi siltä, että hedelmällistä keskustelua ei saada aikaan. Ja kovin tutulta vaikutti myös rehvakkaasti maassa hiekalla istuksiva kiharapäinen kovakasvo, iältään arviolta n. 13vee. No sehän oli sama viime sunnuntaina vanhempieni asuintalon pihamaalla ryskinyt "sä kuolet saatana" -uhkaaja.

Horottelut inhottavasti korvissani soiden pirautin heille keille alaikäisten harjoittama ohikulkijoiden tahallinen häiriköinti kuuluu. Eiväthän minun sanani paina mitään, vaikka valikoisin ne painavimmasta päästä. Ja etenkin KUN olen tulistuessani teinien kanssa henkisesti ja kielenkäytön osalta SAMALLA tasolla, niin eihän siitä mitään diplomaattista diiliä saada hinkattua. Totesin vaan palatessani kaupasta samaa reittiä, että puistopa oli tyhjentynyt. Sitten vaihdoin ajokkia ja lähdin kohti toista tukikohtaa. Ja KUKAPAS tulla kiitää pyörällään hurjaa vauhtia kiharat hulmuten virastotalon aukiolla vastaani... no tietenkin tämä kovanaamapoitsu. Silmät leimuten hän siinä sylki suustaan "Jos VITTU KERRANKIN VIELÄ soitat kytät, niin rupeaa tapahtumaan. Sä kuolet saatana." Pojallahan on todella pitkällekehittynyt taipumus koetella voimiaan ja/tai ADHD ym. ongelmia. Alkaa olla myös joku hunch siitä KENEN jälkikasvua saattaisi olla noin hurja sälli, joka ei pelkää ketään/mitään.
***
ÄÄÄÄH. Pitääkö tässä nyt ruveta olemaan todella peloissaan - vaiko uhrata omaa ja viranomaisten aikaa tekemällä joku rikosilmoitus pikkujuipin huuteluista. Ei taida paljon hyödyttää. Jos käytös kehittyy edelleen tuohon suuntaan, hän pääsee poliisin kanssa tekemisiin vielä monet kerrat ennenkuin on lähellekkään täysi-ikäinen. Henkilölllisyyden selville saaminen on näihin häiriköihin tepsinyt parhaiten. Pehmeä tai kova puhe menee paremmin perille, kun sen aloittaa lausumalla nuoren kapinallisen koko nimen. Kun tietää nimen, tietää pian myös osoitteen, ja voi lähteä tarvittaessa kotikäynnille tai pirautella mahdollisille huoltajille jne. jne. Tämän kaverinkin kohdalla taitaa tosin olla kohta myöhäistä ruveta suuntamaan kasvatusponnistuksia - tai sitten se vaan on noin paha toi tietty vaihe, jolloin kavereille pitää näyttää olevansa KOVA, ja vieläpä kovempi kuin kukaan muu. Jos yritän osoittaa olevani kovempi kuin hän, saatan jäädä tuonikäisen kanssa armotta tappiolle, ainakin verbaalisesti :(( t. Läskilumppu

On se vaan VAPAUTTAVA vaihe tämä, kun saa vetäistä iltasella hanskat kätösiin ennen pyöränsarviin tarttumista, ja laittaa ainakin yhden kerroksen pitkiä kalsareita verkkareiden alle, ja heittää parit huivitkin kaulaan. Hienoa aikaa kerrassaan. Ja kun dynamokin surraa, niin mikäs on ajellessa sysimustassa iltayössä, jota valaisee elokuinen taivaalla möllöttävä pullea kuutamo.

Kun valvoskelen aamun vaaletessa (siihen asti ovat ampiaiset raaputtaneet ikkunaa, kun pyrkivät sisältä huoneesta paistavaa lampun valoa kohti harhautuneina pesästään parvekkeen vanhasta sohvasta), tunnen ajoittain suurta & aitoa myötätuntoa niitä kaikkia kohtaan, joiden herätyskello jo niihin aikoihin inhottavasti pärähtää soimaan - muistuttaen ihmisparkaa kaikista niistä pakoista ja velvoitteista, joiden alaisena hän maallista taivallustaan ja vaellustaan tallustaa. Jos ihminen on hyvässä/kohtalaisessa kondiksessa, hänhän ei edes kyseenalaista ko. pakotteita omalla kohdallaan. Hänen on mentävä tiettyihin paikkoihin, koska niinhän elämän pitää mennä, että "joka aamu pitää mennä". Ehkä ihminen on tyytyväinen, jos/kun hänen päässään eivät liikahtele minkäänlaiset mutkikkaammat taustafilosofiset pohdinnat siitä minkä takia pitää mennä sinne minne hän kulkunsa ja polkunsa suuntaa.

En kyllä itsekkään hihkuis hurraatia, jos tilanne olis sellainen, etten pääsis menemään MIHINKÄÄN. Tällä elämässäni vallitsevalla kahden tukikohdan taktiikalla aika iso osa valveillaoloajastani koostuu nimenomaan menemisestä ja tulemisesta, joka edustaa minulle mahdollista luontaista liikettä ja maisemanvaihdosta ja itseni hapettamista. Toimintasäteenihän kutistuu talvisin melkoisen olemattomaksi - siis SE alue minkä sisällä pystyn kävellen liikuskelemaan. Tää pyörällä potkimisen kausi on senverran pitkä, että sen aikana ehdin aina perusteellisesti unohtaa miten rasittavaa ja vaivalloista ja rajaavaa se keppikeppulointi on.. Toisaalta hyper-hitaassa liikkumistavassa tulee sitten pienelläkin matkalla saatua väkisinkin jonkin verran sitä happea.

Vähän äimistyneenä minäkin tässä kyllä nyt zuumailen että mihinkäs se kesä katosi... Kyllä lämpöaaltoa tulee vielä varmaan kiroiluun asti, mutta tällä erää viileys hellii. Aah.

Ja ihan KAIKESTA tökkimisestä en sentään kehtaa tänne kirjoitella, koska en ole sentään ihan 'ammattikehtaaja'. Tuo mainio termi sattui silmääni yhdessä lehtijutussa, jossa muuan taiteilija harmitteli, ettei yleisö tahdo uskaltaa näyttelyssä oleviin töihin reippaasti ottaa koskemalla kontaktia, vaikka siihen on lupa, suorastaan kehotus esitetty. Monessa muussakin tilanteessa tai tilaisuudessa tarvitaan näitä ammattikehtaajia: ottamaan ekana sukukekkereissä täytekakkua, taputtamaan teatterissa kohdassa, jossa muut eivät uskalla, tekemää niitä ns. tyhmiä (= parhaita ja tarpeellisia) kysymyksiä jollain luennolla, jossa kukaan muu ei uskalla, ettei paljastuisi tietämättömäksi jne. jne.
***
Nyt on kulkupelien ohella tökkineet kaikenlaiset muutkin tekniset vehkeet, ja tietenkin sähköpostissa alkoi juuri joku huoltojumitus, kun olisin kurkannut viestini. Eipä kurkata sitten. Ei se minua kirpaise. Toista olis ollut joskus nettihuumauksen alkuvuosina, kun jo muutaman minuutin kaatuilu tai tahmauskatkos netissä sai minut suunniltani, ja suorastaan parkumisen partaalle...
***
Kuulostaisin äreältä saarnaajalta, jos tarttuisin oikein painokkaasti siihen teemaan että miten yleisesti sallittua ja ainokasi vallitsevaksi normiksi korotettua alkoholinkäyttö ja reippaankinlainen kännääminen tässä maassa edelleen on. Yhtään kummastusta eivät herätä edes ääri-ilmiöt kuten alaikäisten "kuvioon kuuluva" jokaviikonloppuinen kovan humalan vetäminen, kännissä autoileminen erinäisin seurauksin tai muistamattomassa kondiksessa tapahtuneet erilaiset vakavatkaan taistelut ja toilaukset. Kaikenhan voi loppupelissä kuitata ja oikeuttaa sanomalla "Olin niin vitun kännissä." Kun alle 15-vuotias misu kailottaa jossain torilla isoon ääneen "Ai vittu että mä olin taas sekaisin saatana", niin on olemassa vielä moniakin maita, joissa sellainen misukka ei saisi aplodeja, vaan kurinpalautuksen.

Onneksi tässä maassa ei ajokorttia saa 16-vuotiaana, koska mopoikäisten keskuudessa mahtavaa mainetta ja suurta gloriaa nauttivat sellaiset tyypit kuin "Vittusaatana kun mutsi ja sen poikakaveri oli molemmat kännissä, ja kumpikin koitti ajaa, eikä siitä tullut vittuakaan, ja auto meni liikenteen seassa laidasta laitaan. HAA HAA HAA." Tietty kuolemattomuuden tunne kuuluukin siihen ikään, ja siksi osa päätyy kuolleiksi. Itsesuojeluvaistoa heillä ei ole, koska se on tarpeetonta. Fiksuutta tai harkintaa ei arvosteta. Niillä ei saa kunnioitusta kaveriporukassa.

Ikävä kyllä se teinien (pelonsekainen) kunnioitus täytyy useimmiten ansaita vähemmän mukavilla tavoilla, kuten eilenkin kävi itselleni. Paikallisen rokkitapahtuman tiimoilta oli muuan nuori mies riehaantunut näyttämään voimiaan, ja ryskytteli pihassa kaksintaistelua lyhtypylvään kanssa. Harmiton poistumiskehotus kirvoitti sameasilmäiseltä juipilta uhkauksen: "SÄ KUOLET SAATANA!" Koska olen realisti,vastasin: "NIIN KUOLET SINÄKIN, MUTTA SITÄ ENNEN HÄIVYT TÄSTÄ TAIKKA PAINAN TURPAAN NIIN ETTÄ HAMPAAT KALAHTAA. POLIISIEN PUHUTUS ON SULLE KEVYT KENTTÄLEIKKI SIIHEN VERRATTUNA. JOS JAUHAT PASKAA, VARMISTA ETTÄ VANHEMMILLASI ON VARAA KUSTANTAA SULLE UUDET HAMPAAT, TAI JATKOSSA JAUHAT PASKAA HAMPAATTOMANA."
No niin, toi nyt meni ihan överiksi. Turha pudotella noin painokkaita argumentteja, koska mun lyönnillä ei ehkä irtoaisi kuin pari hammasta. Olen niin hidas, että menis senverran sivuun kuitenkin. Yllättävän harva on halunnut testata. Onkohan kyseessä ns. entisen miehen ongelma: maineeni on jo kulkenut edelläni, kun minä olen vasta torille tulossa. Väkivaltaa en oikeasti suosisi lainkaan. Ennemmin tarjoan aina sen TOISEN vaihtoehdon: "Jos YLÄpäälläsi nyt ajattelet tilannetta, niin mihin ratkaisuun päädyt - kannattaako sun jäädä tähän vai lähteä tästä??"

Huom! Pidän arveluttavana ja ikävänä sitä, että nuoriso (jossa on maamme tulevaisuus) arvostaa jotenkin käänteisesti ihmistä, joka on itsetuhoisen (äänekkäästi) uhmakas ja/tai "hullu". Osa teineistä jopa kehuu hankkivansa hullun paperit, vaikkeivät ressukat käsitä MITÄ niihin kirjoitetaan ja miten niitä hankitaan, ja mitä tapahtuu sitten kun sellaiset paprut on taskussa tai kassissa.