Ristiriitainen olo...toisaalta kokemusten myötä en oikein usko siihen että mun suhteet voisi kestää, toisaalta taas ajattelen että jos mä löytäisin sellaisen sopivan, se kestäisi ikuisesti.
Mulla on kaksi linjaa myös sen miehen suhteen...toisaalta olisi hyvä jos hän olisi itseäni useamman vuoden vanhempi ja kokeneempi, hänellä olisi lapsia ja biletysvuodet takana päin, haluaisi sitoutua ja tykästyisi mun lapsiin jotka ovat mun elämäni suurimmat rakkaudet. Hän olisi avarakatseinen ja sen sijaan kuin häntä ahdistaisi mun luonnonlapsinen energia ja poukkoilu, hän saisi siitä itsekin virtaa ja kestäisi sen että että jokainen päivä on erilainen.
Toisaalta ei haittaisi vaikka mies olisikin nuorempi...kunhan taas jälleen kerran, hyväksyisi mun lapset...en pääse bilettämään joka viikonloppu enkä sitä edes halua...musta on ihan mukava tehdä yhdessä kävelyretkiä ja leipoa pullaa ja passata, katsoa leffaa sun muuta. Rakastan mun lapsiani eikä mua kiinnostaisi sellainen suhde että toinen haluaisi omia mut...mun kotonakin pitäisi viettää aikaa jossa pyörii ne vieraan miehen lapset ilman että rintaa alkaa puristamaan. Mulle on tärkeää olla hyvä äiti lapsilleni.
Mitä ominaisuuksia mä toivoisin? Ainakin suurin fantasiani olisi se että toinen olisi rohkea sanomaan mitä ajattelee, ja se ajatusmaailma perustuisi enemmän rakentavuuteen kuin vikojen etsimiseen. Sen miehen pitäisi osata sanoa mulle suoraan että nyt nainen puhut paskaa mutta silti tykkään...ja silloin kun puhun totta ja oivallan jotain (sekin ihme saattaa joskus tapahtua) hänellä ei iskisi heti defenssit vastaan ja kokisi sen olevan jonkinlaista valtapeliä...en mä jaksa enää lähteä lyttäämään omaa minuuttani tukeakseni toista, vaan haluaisin jotenkin että kumpikin seisoisi omilla jaloillaan mutta kykenisi kuitenkin heikolla hetkellä nojautumaan.
Ja viriili pitäisi tietysti olla...olen eroottinen romantikko ja laitan aika paljon painoa sille fyysiselle viehättävyydelle...en tarkoita tässä pelkästään ulkoisia ominaisuuksia vaan koen että aivot ovat suurin sukupuolielin. Eroottisesti parhaimmillani olen silloin kun mulla on itseni ja toisen lupa rakastaa ja ottaa rakkautta vastaan...henkinen sielullinen yhteys. Mitä vapaammin voin olla suhteessa oma itseni, sitä kiitollisempi mä olen...siis aika varmasti saa pimppiä jos kohtelee hyvin. Jos ei kohtele...ei se mitään, puhutaan asia selväksi ja sitten sen jälkeen kuksitaan eri asennoissa kuin pienet elukat...tai kietoudutaan toisiimme että rakas...kiitos kun olet olemassa.
Olen aika sanavalmis...muodostan ajatukset nopeasti verbaaliseen muotoon ja olisi hyvä jos toinenkin siihen pystyisi. Olisi ihanaa sanoa toiselle että sä olet oikeassa...koska sanoisin varmasti. Mä käsitän Totuuden olevan jotenkin egojen yläpuolella ja vaikka itsekin olen välillä aika itsekeskeinen ja pikkumainen, sydän sanoo jees jos toinen on enemmän oikeassa...siitä mä tykkäisin. Olemisen vapaus.
Että näin.