tauolla oleva blogini, jota kaipaan toisinaan, jossain vaiheessa ehkä palaan:)
Kiusa se on pienikin kiusa x)
Työkaveri on helisemässä, kun se ei ole vielä hokannut kuka tekee irstauksia meidän työpaikan maskoteilla. Enköhän mä kohta jää kiinni, mutta sitä ennen revin vielä muutamat makoisat naurut tuon työkaverin ja meidän maskottien kustannuksella.
Vielä kun saisi lähetettyä anonyymisti tuon valokuvan sille, siten ettei se tietäisi keneltä tuo on tullut... Pitänee avata joku pehmoeläinporno_on_kiva_asia@hotmail.com sähköpostiosoite...
Miten niin levoton olo?
En hirveästi lue iltapäivälehtiä, koska niissä ei ensinnäkään ole mitään luettavaa ja toisekseen noh, ei vaan kiinnosta ne jutut joita sinne väkisin yritetään kasaa.
Eilen aamulla kun kävin työmatkalla ruokakaupassa luin iltalehden/iltasanomien (en muista kumman) etusivua, jossa kirjoitettiin Ville Pusan vaimon hautajaisista.
On todella kauheaa, että 26-vuotias, nuoren perheen äiti kuolee. Mutta ei se ihminen eikä se perhe, ole ainoa joka kokee tuollaisen menetyksen. Miten ihmisiä voi kiinnostaa lukea jonkun "nobodyn" hautajaisista ja miksi kukaan haluaa katsella valokuvia surevista hautajaisvieraista? Lehden etusivulla oli kuva tästä arkun kannosta ja sitten alareunassa oli kuvia eri "julkkis"vieraiden pillittävistä/surullisista kasvoista.
Miksi kukaan haluaa, että hautajaisiin tulee lehdistöä valokuvaamaan tai jos ei kyse ole siitä että itse haluaa, vaan siitä että lehdistö tunkee itse nokkansa tuonne, niin miten kukaan voi lähteä kuokkimaan toisen hautajaisiin ottamaan valokuvia surevista ihmisistä? Ja sitten tehdä siitä lehtijutun. Suru on jotenkin niin henkilökohtainen asia, ainakin itselleni, etten haluaisi siitä koko kansan ajanvietettä.
Mua jotenkin ällöttää lehdistössä se, että ne ruotii tuollaisia asioita jotka ei ainakaan mun mielestä kuulu koko kansan luettavaksi. En mä sitä meinaa, etteikö tuollaisista asioista saisi kirjoittaa, mutta tuntuu vain jotenkin typerältä se että jotain voisi kiinnostaa jonkun ihmisen kuolema niin paljoa, että siitä pitää tehdä etusivun uutinen isoilla hautajaisvalokuvilla. Ei sillä, että Suomessa olisi ollut mitään muutakaan parempaa uutisoitavaa. Välillä vain tuntuu siltä että retostellaan asioilla, joilla ei kuuluisi retostella, vain sen takia kun ei ole parempaakaan kirjoitettavaa.
Olin ihan varma, että onnistun taas tekee jotain sopimatonta sormillani, kun pilkoin habaneroa keittooni. Perussettihän menee jotakuinkin näin: ensin tökkään sormella itseäni nenään, sen jälkeen silmään tai muihin paikkoihin. Tänään poikkesin hieman rutiineistani. Törkkäsin ensin sormeni rohtuneisiin huuliin (sattuu aika helvetin paljon, kannattaa kokeilla jos diggailee kivusta), sen jälkeen hieraisin nenääni ja sen jälkeen koskin itseäni poskeen ja sain allergisen reaktion tapaisen läiskän naamaani. Tuota polttaa aika helvetisti ja se polte nousee kokoajan ylemmäs. Kohta se on silmässä. Olen ihan alien täällä. Minkähän näköinen olen aamusta. En uskalla mennä nukkuun:((
Voi luoja, miten voi ihminen vetää itsensä piippuun.
Menin bodypump-tunnille sillä asenteella "hikoillaan paska pois elimistöstä" ja ajattelin mennä toiselle tunnille heti tuon tunnin päätyttyä. Siinä vaiheessa, kun tunnin puolessa välissä otin huikkaa vesipullosta tai no siis yritin ottaa ja kädet ei meinannu jaksaa nostaa pientä juomapulloa huulille kun ne vaan tärisi, päätin että eiköhän tässä ole rangaistusta tarpeeksi tälle erää. Huomenna kärsin elämää mahtavammista lihaskivuista ja joudun katselee sen lisäksi jääkiekkoa - ehkä.
On metka tunne kävellä alamäkeä kun jalat vie ja muu ruumis tulee perässä. Noh, eiköhän tää tästä kohta taas kun saan työrytmin tasattua, jumpat takaisin säännöllisemmäksi kuin kerran viikossa tapahtuvaksi aktiiviteetiksi ja saliohjelman uusittua. Tuo saliohjelma, joka mulle tehtiin kesällä ja jota jaksoin tehdä aktiivisesti ekan kuukauden, ei enää iskenyt toisen kuukauden jälkeen. Johtuen ehkä siitä, että ihastuin bodypumppiin aivan täysillä ja korvasin sillä ensin yhden salipäivän viikosta ja lopulta salitreeni jäi kokonaan, tai no pariin viikkoo en ole käynyt nostelee painoja muualla kuin pumpissa. Jotain pitää siis tehdä, että saa käytettyä aamutkin hyödyksi kuntoilussa, kun jv-harrastus tulee syömään jonkin verran taas illasta aikaa. Ja lenkillekin pitäisi päästä jossain vaiheessa reenaa naistenkymppiin.
Mun pitäis hommaa personal trainer, sellainen joka köyttäis mun kaulaan talutuspannan ja sit vetelis mua lenkkipolulla tasaisella tahdilla ja sitten kunnon kohottua lisäis tahtia.
Sillä välin lähden tekee pupunruokaa. Olen ihan lovena yhteen porkkana-peruna-keltasipuli-punasipuli-valkosipuli-chili-keittoon. Vannoutunut lihansyöjä himoitsee kasviksia epämääräisen kasvissosekeiton muodossa, taidan olla tulossa sairaaksi tai jotain.
Hitto, että olen mustelmaherkkä immeinen. Voisi luulla, että olen ollut nelinkontin koko viikonlopun, mutta en edes ollut.
En ymmärrä mistä sain taas hirveän kasan mustelmia, nuo polvien mustelmat on vain murto-osa mustelmista:D
Ensin ilmoittauduin innolla Santalahden miittiin, mutta aika pian ilmoittautumisesta ja matkan maksamisesta ajattelin perua koko paskan mutta en sitten saanut aikaiseksi perua osallistumistani, viikko ennen miittiä olin tosi kyrpiintynyt ja kiinnostus lähteä miittiin oli miinustilassa.
Päätin lopullisesti vasta nyt torstaina, että lähden reissuun. Eilen puolituntia ennen kuin saavuimme Kotkaan alkoi vituttaa, sitten paikan päällä autosta noustessa vitutti kahta kauheammin ja hoin mielessäni, että tämä reissu oli virhe mutta loputa oli tosi hauskaa. Täytyy kyllä myöntää se, etten ollut ajatellut ihan tällaista reissua tässä mielentilassa ja se, että se jonka kanssa oli kaikista hauskinta oli ehkä se viimeisin ihminen jonka kanssa kuvittelin näin hauskaa olevan. Olen suorastaan hämmentynyt.
Nyt vituttaa vain se, että menin ostamaan ennakkoon bussilipun Helsinkiin tälle päivälle ja se, että olisin voinut ostaa kyseisen bussilipun vasta kuskilta (tosin en usko, että näin olisi päässyt käymään koska olisin jättänyt kotiutumisen vasta huomiselle ilman tätä ennakkoon ostettua matkalippua). Täältä Matkahuollon asiakaspalvelusta kun sanottiin, että lippu pitää ostaa ja maksaa vuorokautta ennen matkaa...kun soitin heille eilen ja tiedustelin onko Helsingin bussi kuinka täynnä/kannattaako mun ostaa lippu ennakkoon/voinko ostaa lipun vasta bussista ja he ilmoittivat tuon.
Mulla oli niin hauskaa, että olisin voinut jäädä huomiseen asti tuonne pussailemaan:D
Nyt on huulet hellänä pussailusta, pienimuotoista "kännitoilailuhäpeää" ja krapulaa pukkaa.
Yleensä väsyneenä on joko ylivilkas ja levoton tai sitten vittuuntunut ja veltto - tänään väsymys ilmenee vitutuksena jostain syystä. Aivan järkyttävä päänsärky ja silmiinkin koskee. Toivottavasti saan nukuttua edes hieman automatkalla.
Nyt ei niinkuin yhtään nappais lähteä minnekään reissuun, mut kaipa se on lähdettävä kun reissu on jo maksettukin. Tieto huomisesta kaverin näkemisestä helpottaa jaksaa tämän päivän ja illan yli. Vielä kun pääsisi Kotkan keskustaan huomenna ennen kahta, niin hyvä tulee.
On vaan just sellainen tunne, että kaikki tulee menee perseelleen:D
En ole tottunut jäämään kakkoseksi toisille naisille, jotan pitää ottaa kovat otteet käyttöön, että saan Pihiksen itselleni. Kokonaan.
Täten haluan omistaa rakkaalle Pihikselle tankotanssistani otteen valokuvan muodossa <3
Muistele aina minua katsellessani kuvaani ja kadu sitä, mitä menetät kun vehtailet sen toisen eukon kanssa. Mulla on aina pieni paikka sulle sydämestäni varattuna.
Olen ollut tuuliajolla vuodenpäivät ja nyt vihdoinkin tiedän tasan mitä haluan ja sen olen päättänyt saada. Sinänsä surkukoomista se, minkälaisen kivikon läpi piti kävellä tämän valaistumisen tähden. Ja vituttaa se matka ja matkan varrella tulleet inhottavat asiat, mutta ei kai ilman vastoinkäymisiä pysty jotku ihmiset tajuamaan omia virheitään. Virheitä en ole koskaan pelännyt, mutta yhtä virhettä tulen katumaan lopun elämäni, mutta se olkoon "ristini" jota kannan lopun elämäni.
Oikeastaan uskon että kaikki ne asiat jotka on tapahtunut, ovat tapahtuneet vain sen takia että tajuaisin lopulta sen, mikä on itselleni parhaaksi.
On kyllä ollut harvinaisen kevyt olo jo useamman viikon. Ainoastaan muutaman asian olisin voinut jättää tekemättä, niin ei olisi siitäkään huonoa omatuntoa.
On niistä miehistä jotain hyötyä sittenkin...
