Kommunikoinnista

...sukupuolten välillä. Mikä tässä on vaikeaa, noin niin kuin parisuhteissa? Itsehän en siis tällä hetkellä seurustele mutta asia on pyörinyt viimeaikoina silmien alla joten äidyin sitten pohtimaan sitä.

Jos kerran keskustelu, tiedon välittyminen ja asioiden hoitaminen toimii hyvin työolosuhteissa ja platonisissa vapaa-ajan skenaarioissa, no, ainakin yleensä, niin miten on mahdollista että se ei toimi parisuhteissa? Jostain syystä ihmiset lakkaavat puhumasta samaa kieltä kun aletaan haluamaan toiselta muutakin kuin puhtaan platonista huomiota. Mutta miksi? Mikä vetää sen "my way or highway"-vaihteen silmään parisuhteessa? Luulisi että sen oman rakkaan kanssa nimenomaan on helpompi puhua suoraan asioista niiden oikeilla nimillä, mutta kun ei... Karrikoiden sanottuna miehet eivät halua puhua asioista jotka ovat vähän tai enemmän hankalia ja naiset odottavat miehiltä ajatuksenlukutaitoa. Jos jostain kuitenkin aletaan oikeasti puhumaan kuin ongelmasta, se ei taatusti ole se asia josta pitäisi puhua ja joka siis on oikeasti ongelma. Mystistä, ainakin minulle. Se kun on niin, ettei kenenkään maailma kaadu lattialla lojuvaan sukkaan tai eteisen pöydällä pyörivään hiusharjaan, miehet eivät opi lukemaan naisten ajatuksia tai tulkitsemaan jotain keskustelua verhoista avautumiseksi parisuhteen kipeästä asiasta eivätkä naiset saa keskusteltua tyypin kanssa joka ei puhu mitään.

Sattumoisin olen ollut jo pidempään vahvasti kiinnostunut nimenomaan siitä miten eri tavoin sukupuolet käsittelevät asioita ja miten nämä tavat kohtaavat. Lopputulos on päätelmä siitä että yleisesti nuo toimivat keskenään helvetin huonosti. Naisten tapa kommunikoida turhautuneena tuppaa tuomaan esiin taipumuksen epäsuoraan alistamiseen ja paskatesteihin. Paskatesti on siis kysymys tai lauseen asettelu johon ei voi annetuilla vaihtoehdoilla vastata tai reagoida muuten kuin itselle epäedullisesti. (Loivana esimerkkinä annettakoon vaikka "kun mä tein sulle silloin (asia), sun pitää tehdä nyt mulle (asia joka ei ole mitenkään suhteessa annettuun hyvään tekoon)" jolloin kuulija voi olla joko mulkku koska ei tee mitä käsketään tai tehdä asian jonka suhteellinen arvo on kertoimilla suurempi.) Tämä toimii huonosti yhteen miesten suoraviivaisuuden kanssa.

Eräs viisas ihminen totesi joskus että nainen on naiselle susi. Onhan se. Toinen viisas ihminen sai avattua konseptia vähän pidemmälle toteamalla että naisten välillä on jatkuva, sammumaton valtapeli aina siihen saakka kunnes joku osapuolista suostuu jäämään ns. "alimmaiseksi" edes marginaalisesti. Ei oikeastaan tarvitse olla kovin välkky voidakseen todeta tämän pitävän lähes poikkeuksetta paikkaansa. Tyttöporukassa tuppaa olemaan se johtajanaaras joka määrää tahdin ja loput tulevat perässä. Jos tätä nokkimisjärjestystä ei ole selvitetty, syntyy tila jossa kaksi tai useampi mimmi tökkii toisiaan avoimesti tai kullisseista kunnes se nokkimisjärjestys on selvitetty tavalla tai toisella. Syy siihen miksi tätä ei näy välttämättä silloin kun kaksi periaatteessa saman "levelin" emäntää ovat samassa tilassa voi olla moninainen, mutta omien havaintojen mukaan lähtökohtaisesti se, että olosuhde määrittää nokkimisjärjestyksen. Sanotaan nyt vaikka että tyttöporukka lähtee lomalle etelään ja yksi näistä naisista varaa hotellit ja lennot. Tällöin hierarkinen johtaja on asetettu ja titteli menee "matkanjohtajalle". No, tämäkin on kärjistetty teksti joten älkää repikö pelihousujanne arvon leidit.

Siinä kun naisten nokkimisjärjestys selvitetään sosiaalisilla peleillä tai tilanteen luoman arvojärjestyksen kautta, miesten nokkimisjärjestys selvitetään pätemällä ja samoin kuin naisten kohdalla, tilannekohtaisilla kuvioilla. Ukot siis kilpailevat jatkuvasti asioista. Kuka nostaa enemmän rautaa, omaa hienomman auton, suuremman palkan, meriittejä...you name it. Tämä näyttää reilummalta mutta ajaa saman asian kuin naisten malli ja on tasan yhtä raadollista leikkiä

Ongelma: Nämä kaksi tapaa eivät toimi keskenään mitenkään. Mies ottaa uhkana sen, että hänet koitetaan manipuloida johonkin ja nainen sen, että asia sanotaan suoraan päin naamaa ja kaunistelematta.

Siinä kun miehet kilpailevat keskenään pyrkimällä suoriutumaan paremmin kuin kanssaveljensä, naiset kilpailevat keskenään sosiaalisellaa kikkailulla. Kun pariskunta alkaa selvittämään asioita, molemmat ottavat tyypillisesti käyttöön sen omalle sukupuolelle toimivan kriisitilannerutiininsa ja sehän ei toimi. Olen tätä pohtinut ja pohtinut enkä keksi mitään muuta selitystä asialle. Kyse ei ole siitä, etteikö kumpikin osaisi selvittää asioita tavalla joka toimii molemmille. Kyse on, niin pitkälle kuin minä asiaa näen, siitä ettei kumpikaan halua lähteä oman turvallisuusalueensa ulkopuoliseen toimintamalliin mukaan. Tuloksena miestä harmittaa kun nainen syyllistää häntä kaikesta vähäpätöisestäkin joka ei ole 100% naisen haluamalla tavalla suhteessa ja naista sapettaa kun mies ei kommunikoi hänen kanssaan oikein mistään.

Tässä on idea: Kasvakaa aikuisiksi! Äijät hei, ei ne suhteen ongelma vain katoa jos ne koittaa ohittaa välinpitämättömyydellä eikä sillä, että ammutaan täyslaidallinen syytöksiä naisen naamalle ja jätetään asia siihen. Naiset, ei se ongelma ratkea syyllistämällä eikä sen suuremmin manipulaatiolla. Se millä se ratkeaa on jousto, kunnioitus, reilu peli ja hyväksyntä. Hommasta tulee helppoa tai ainakin paljon helpompaa heti kun ihminen lakkaa tuijottamasta omaa napaansa ja kuvittelemasta olevansa jonkin sortin uhri aina kun tulee vähän ryppyjä rakkauteen.