Kun ihan kaikkea ei halua tietää...

...koska joidenkin asioiden tiedostaminen riittäisi ihan hyvin kun taas niistä erikseen kuuleminen jo oikeasti syö miestä/naista...ja se silti halutaan kertoa juuri sinulle tai tuoda esille sellaisessa ympäristössä jossa siltä tiedolta välttyminen on äärimmäisen vaikeaa. Luonnollisesti tämä tapahtuu vielä siitä huolimatta, että on kohteliaasti sanonut asianosaiselle ettei kyseinen asia kiinnosta tai että se aiheuttaa jopa harmistusta kuulijassa.

Vuosien varrella näitä ihmisiä on onnistunut luovimaan muutamia lähipiiriini ja onneksi olen onnistunut luovimaan heidät hyvin pitkälle pois sieltä kun tämä taipumus on nostanut päätään. Osa näistä on valittanut tauotta aina ja kaikesta, osa on kertonut joka kerta heidät nähdessäni "kalajuttuja" elämästään (mikä on kylläkin lähinnä koomista), parilla exällä on paha taipumus haluta tilittää panojuttujaan minulle tai porukassa jossa olen läsnä jne.

Ainaiset valittajat ovat vain...no...rasittavia. Siinä kuunnellessa menee omakin mieli maahan ja jos siltä onnistuukin välttymään niin tunnin kahvireissun jälkeen olo on kuin olisi ollut rankempikin työpäivä juuri ohi. Asioiden suurentelijat ja omien elämiensä sankaritarinoitsijat ovat siitä hauskoja, että heistä näkee heti kun se juttu alkaa ottamaan taiteellisen vapauden suomia mausteita. Joskus stoori on niin hauska että sen jaksaa kuunnella jopa loppuun saakka. Se on jännää miten eeppisen stoorin jostain kännisen urpon uhoamisesta nakkikioskilla saa väännettyä jos oikein yrittää. Noissa viimeisissä ei itseasiassa ole mitään pahaa sinällään, henkilökohtaisesti juttu menee vähän samoin kuin vanhempien seksielämän suhteen. Sen tietää olevan olemassa muttei sitä halua nähdä eikä kuulla siitä. Kyllä tässä itse kukin harrastaa sukupuolista kanssakäymistä mutta, no, en minä ainakaan koe tarvetta puhua siitä exieni kanssa tai heidän läsnäollessa. Tiedä sitten onko kyseessä todistelua siitä että heillä on seksielämä vielä minunkin jälkeeni. Ei kyllä tule minulle uutisena, aika monella ihmisellä tässä maassa on sellainen. :D

Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Olen ilmeisesti ihminen jolle on helppo puhua melkein mistä vaan...joidenkin tapauksessa ihan mistä vaan ja se tuo tiettyä hyvää fiilistä. Samalla oppii aina vain nopeammin tunnistamaan ne ihmiset joista muodostuu pitkän päälle lähinnä tarpeettomia rasitteita omaan elämään ja pitämään heidät sen verran etäällä etteivät he pääse vaikuttamaan millään merkittävällä tavalla omaan elämiseen.

Se mikä näissä ihmisissä on kuitenkin aika rasittavaa, on se, että he ilmaisevat usein tyytymättömyytensä omanlaistensa juttujen kertomisesta ja kuitenkin yleensä närkästyvät kun heille esittää toiveen siitä että pitäisivät joitakin asioita omana tietonaan. Tuplastandardit elävät nähtävästi vahvoina edelleen tämän kansan keskuudessa.