Päivä täynnä takaiskuja.

Joskus näitä on, sille ei voi mitään. Toki niiden määrää voi rajoittaa ja osumia keskittää oman toimintansa mukaan. Enikeis, en edes muista milloin viimeksi on tehnyt näin kovasti mieli hakata päätä seinään kuin tänään on tehnyt. Näitä kun ei satu itselle juuri koskaan nykyisin. Tällä kertaa kun lisäksi kaikki tappiot ovat itseaiheutettuja. No, ainakin tietää missä syyllinen on. :D

06.00 Päivä alkaa liian lyhyillä yöunilla ja heräämisellä puoli tuntia liian aikaisin.

07.20 Tajuan aamuksi varaamani lekuriajan olleen virhe. Ovet avataan tasan kahdeksalta joten kärvistelen 40 minuuttia pakkasessa odotellen oven aukeamista, luonnollisesti aliarvioiden tarvittavan vaatemäärän.

08.00 (Päivän ainoa todellinen "ykkösellä oikein" tilanne.) Kävelin lekuriin, suoraan lääkärin pakeille ja olin 20-yli jo juoksemassa bussiin päästäkseni takaisin kotiin. Tuomio: Ota rauhallisemmin. Ehdin vielä heittää juttuakin humoristisen lääkärin kanssa.

08.40 Melkein kotiovella, rättiväsyneenä, keksin soittaa kaverille ja ehdottaa verkkopeliä sen sijaan että olisin mennyt nukkumaan kun aikaa töihin lähtöön oli vielä 4 tuntia. Virhe joka tuntui koko loppupäivän.

10.33 Verkkopeli oli hauskaa ja nyt ohi. Aikaa nukkua vielä pari tuntia. Päätän katsoa SG-1:n 2. kauden viimeiset 3 jaksoa nukkumisen sijaan.

13.15 Tajuan miten typerää oli olla edes yrittämättä nukkumista.

14.00 Töissä, liian aikaisin.

14.30 Tuo tuon viimeisen merkinnän sirpaloitumisen korjaaminen... Olin liian tehokas ja ilmeisesti tahtomattani antanut ymmärtää jälkeenpäin muuta kuin olin sirpalointivaiheessa sanonut. Ei muuta kuin "paskaksi ja palamaan" uudelleen. Tällä kertaa sain sentään rauhassa selittää miksi näin. Tämän jälkeen ymmärrän niitä ihmisiä, jotka katkovat kaikki yhteydet heistä kiinnostuneisiin ihmisiin jotka eivät heitä itseään kiinnosta. Se on vain niin naurettavan paljon helpompi ratkaisu kuin koittaa pitää se hyväkin ihminen elämässä samalla kun joutuu tuottamaan tälle ison pettymyksen. Ero vaikeusasteessa on suunnilleen sama kuin normaalin eskimotuutin syömisen ero sukkapuikolla kilon sulan voipaketin sisällön vihaisen villikissan hanuriin tunkemiseen.

19.40 Elättelin toiveita siitä etten ollut "nokkeluudessani" mokannut potentiaalisesti tavalla tai toisella tärkeäksi muodostuvaa asiaa. Elättelin näitä toiveita itseasiassa siitä saakka kun päästin ensimmäisen sanakukkasen suustani. Toive ei toteutunut. Tyrimisen vaikutuksen aste on epäselvä mutta oppi on selvä. "Jos jokin asia vaatii vilpittömyyttä ja aitoutta, älä missään tapauksessa jousta edellisistä edes silloin kun tarkoitus on hyvä." Lipsuin tuosta viimeksi kriittisellä hetkellä joskus 14-vuotiaana. 15 vuotta myöhemmin, vanhempana ja viisaampana, käytännössä sama moka melkein samassa tilanteessa. Ei näin.

22.10 Lakkaan ruoskimasta itseäni jälkimmäisen tilannemuutoksen johdosta, hyväksyn asiat sellaisina kuin ne ovat, avaan mieleni ja suuntaan katseeni tulevaisuuteen. Totean että pahin mahdollinen skenaario on se, että opin jotain ja vaikkakin hetkellisesti jouduin häpeämään, sain viettää yhden elämäni loistopäivistä hyvässä seurassa. Minun kirjoissani se on aivan hyvä juttu.

23.00 Alan nakuttelemaan tätä kaiken muun ohella. Tajuan, että olisi viisainta mennä unille ja kohdata huominen levänneenä. Aina ei tarvitse olla viisas. SG1 kutsuu. :D

Onni on asennekysymys, oppi kiinni oivalluksesta.

Kirjoitettaessa soi Spirit of Cain