Taloutta ja yhteiskuntaa

Katselin naurusta tyrskien viikonloppuna elokuvaa Rambo 3 vuodelta 1988. Siinä Rambo tappelee urhoollisten ja vapautta rakastavien pyhää sotaa käyvien afgaanien kanssa venäläisiä vastaan. Matka alkaa pakistanilaisesta asebasaarista.
Elokuva on kovasti vanhentunut. Viimeiset 13 vuotta nämä urhoolliset ja vapautta rakastavat pyhää sotaa käyvät afgaanit ovat tapelleet USA:a vastaan ja tukialue on edelleenkin Pakistanissa.
Eikö suomalais-venäläisenä yhteistyönä Renny Harlin voisi ohjata uutta Ramboa? Päähenkilö olisi TsSKA:n entinen molari Tretjak, joka haluaa vapauttaa afgaanit jenkkien ikeestä. Apua hän saisi Pakistanissa asuvilta mukavilta Al Qaidan sediltä.
Muutenkin typerään juoneen ymppäisin vähän suomalaista näkökulmaa. Vaikka Stallonesta on vaikea uskoa, hän esittää miestä, jolla on ruotsalaiset tai jopa suomalaiset sukujuuret (ram bo). Kai tälle Tretjakille voitaisiin keksiä karjalaisia sukujuuria?

Tässä pitkässä linkissä on pääosan esittäjä http://api.ning.com/files/rBZCY6X2uOkvePToEdoxLBpc3YF-ik*YSWUowE7-N3reQxKrcFgRD3nxqkss*gwqVP6-d0kD7G7TmfNALT49kv0S268OpLZF/1018556014.bin?xgip=110%3A0%3A428%3A428%3B%3B&width=184&height=184&crop=1%3A1

Nyt pääsenkin lempiaiheeseeni eli muotivaatteisiin.
PE:n majuri on kertonut, miten armeijassa oikeasti pukeudutaan ja moni kynnelle kykenevä on kertonut saman asian omien kokemustensa perusteella. Kerronpa erään faktan.
PE:n edustaja oli aikoinaan kohtalaisen hämmentynyt kuullessaan sikäläisen it:n käytännöistä. Eräässä patterissa koko yksikön asetelineitten avaimet annettiin ensimmäisenä viikonloppuvapaalta tulevalle miehelle, joka tässä nimenomaisessa tapauksessa sattui olemaan Mika Muranen, jolle poliisi taasen ei ikinä olisi antanut lupaa edes pienoiskivääriin. Varuskuntien käytännöt vartiomiesten voimankäytössä vaihtelivat suuresti ainakin siihen asti, kun vartiomies erään pohjoisen varuskunnan ohjeitten kirjaimen mukaisesti tappoi siviilin. Tässä viimeisessä jupakassa prikaatin kolmella komppanialla on ollut muista prikaateista poikkeavat käytännöt pukeutumisessa.
Ratkaisevia ovat myös majurin sanat yhtenäisestä pukeutumisesta. Tällä normistollahan joku vuosi sitten kylmään aikaan jotain porukkaa vaatetettiin yhtenäisesti varustuksella, joka käsitti pelkästään kumisaappaat, pikkumustat ja kaasunaamariin. Säkylässä taasen kunnostauduttiin vaatettamalla vartiomies toukokuussa 20 asteen helteessä karvahattuun ja silloiseen talvitakkiin, joka taatusti oli talvitakki.
Armeija on ainoa paikka, jossa suuri joukko miehiä pohtii hartaasti pukeutumistaan. Hiukan olen miettinyt, viittaako se eräitten kapiaisten ainakin piileviin sukupuolisiin taipumuksiin.
Lopuksi vielä trendikäs pukeutumisvinkki. 40-vuotiaaksi lempivärini oli harmaa ja sen jälkeen se on ollut musta.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288645873991.html

Tuomiolle vain noin miljoona työpaikkakiusaajaa, jos kotiolot vielä rauhoitetaankin. Tuomiossa lukee, että olisi pitänyt ymmärtää. Kyllä ne loputkin taatusti ymmärtävät. Tuomiota luonnehdittiin, että nyt tehtiin oikeushistoriaa.

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/66028-poikkeuksellinen-rikos-suomessa-professori-ei-koskaan-aiemmin

Nettiajan kummallisuuksia on valittaa ”sensuurista” kaikissa käänteissä.
Eilen HS kertoi, miten Tikkakosken lentokentän aluetta on mustattu Googlen karttapalvelussa. Alueella sijaitsee Suomen sotilastiedustelun päämaja peitenimeltään Viestikoelaitos.
Mielestäni tällainen salaaminen on normaalia ja tervettä toimintaa, jolla tehostetaan puolustukseen tarkoitettujen määrärahojen käyttöä.
Kerron toisen esim. Myyntityötä harjoittava tuttavani kertoi eläväisesti, miten hän oli mennyt myymään teollisuudelle tarkoitettuja suodattimia pieneen parakkiin, joka sijaitsi keskellä suurta tyhjää aukiota.
Pienessä parakissa työskentelevä mies kertoi, miten yhdessä säiliössä on 10.000 tonnia öljyä ja toisessa enemmän jne. Vilkas tuttavani ilmeili, miten hän oletti olevansa tekemisissä paikallisen kylähullun kanssa. Varmuuden vuoksi hän kuitenkin kysyi, missä tämä kaikki öljy oikein mahtaisi olla.
Parakin haltija poistui parakista ja avasi parakin vieressä maassa olleen luukun. Sisällä olivat portaat, jotka johtivat todella syvälle maan alle ja tuttuni näki säiliöt ihan konkreettisesti.
Olen käynyt tässä samassa paikassa vuonna 1978. Niin, sehän sijaitsee siis …

Eräs tuttavani on joulukuun ajellut Etelä-Suomessa kesärenkailla. Parina päivänä keli on estänyt ajamisen, mutta pääasiassa on ollut täysi kesäkeli. Aivan sama oli tilanne joulukuussa 2011.
Tällainen ajelu on tietysti törkeän rikollista puuhaa ja siitä tulee langettaa ankarat rangaistukset. Jos esim. kolari tulisi, kaikki oikeusasteet toteaisivat syynä olleen kesärenkaitten käytön, vaikka ulkona olisi + 25 astetta varjossa.
Mitä sitten ovat lailliset vaihtoehdot? Autoilijat voivat tahkota nastojaan paljaaseen asvalttiin sillä seurauksella, että sekä nastat että asvaltti kuluvat. Asfaltin kuluttaminen tuottaa hiukkasia, joita päätyy ihmisen hengitysteihin aiheuttaen terveydellisiä haittoja osalle väestöstä. Kitkarenkaat ovat taasen poliisin mielestä huono vaihtoehto vesisateessa.
Tätä kirjoitettaessa Utön tienoilla meriveden lämpötila on + 5 astetta. Ei tarvita suuria ennustamisia, kun toteaa tämän talven jäävän heiveröiseksi. + 5-asteisen meriveden jäätymiseen tarvitaan nimittäin monen viikon ankarat pakkaset.
Kuitenkin uskon, että viimeistään helmikuussa Etelä-Suomenkin teillä jotain valkoista on. Sen sulaminen maaliskuussa on hidasta kuin jäitten polttelu, mutta toisaalta maaliskuussahan saa lain mukaan jo käyttää kesärenkaita.
Jos joku löytää tästä järjestelmästä jotain järjellistä, ilmoittakoon siitä liikenne- ja viestintäministeriöön valtion virastoissa noudatettavana virka-aikana (lienee keskiviikkona klo 13 – 13.15?)

Olen nuorempana harrastanut sen verran ammuntaa ja lisäksi sen verran räjäyttänyt ojia auki, etten niin suuresti innostu uuden vuoden ilotulituksista.
Öljyrikkaassa Dubaissa yritetään kuulemma ilotulituksen ME:tä. Eikö täällä turve- ja turvenuijarikkaassa Suomessa voitaisi yrittää jotain muuta? Klo 22:een mennessä oli saatu vain pari rivitaloa palamaan ilotulittein.
Nälänhätä Suomessa on kuulemma kova. Voihan olla, että kun tarpeeksi juo viinaa, ruoka ei enää maita. Mitä jos jossain monista Suomen p.a. -kunnissa kaikille kuntalaisille jaettaisiin kunnan puolesta useampi tölkillinen Jalostajan hernesoppaa.
Ruokatarjoilun jälkeen yritettäisiin saada aikaan perussuomalaisten paukuttelun ME:tä. Tulisi mainetta ja kunniaa paukkujen lisäksi.

Kuten sanottu, pilapiirtäjä Kari Suomalainen esitti aikoinaan, ettei ole olemassa mitään niin hullua asiaa, että kun yksi sanoo sen leikillään, niin toinen sanoo saman tosissaan.
Syksyllä soitin Eurajoelle. Tietäen miten siellä ollaan huolissaan OL 3:n myöhästymisestä, koetin keventää tunnelmaa leikinkaskulla.
Sanoin, että pääosa ikkunoistani on pohjoiseen ja 7. kerroksesta on näkymää kilometrien verran, joten näen kyllä, koska Olkiluodon oman auringon punainen hehku alkaa kajastaa taivaanrannassa. Vertailun vuoksi mainittakoon, että kun saksalaiset hävittivät Porin lentokentän 1944, savu näkyi Raumalle.
Meidän kaikkien sähkölaskuista TVO:lle on kertynyt sen verran ylimääräistä, että se on tilannut kalliin videon, jonka ovat hyväksyneet TVO:n korkeapalkkaiset johtajat. Video tuo vääjäämättä mieleen Novaja Zemljan ydinkokeen 1961, mikä on maailmanhistorian suurin.
http://www.tvo.fi/joulutervehdys/

Suomi on väärällään langanlaihoja mannekiineja sekä missejä, mutta heidän dieettinsä ei ole mitään verrattuna Kekkosen ruokavalioon. Tämä 1986 kuollut mies edustaa edelleenkin maailman huippua ruokavaliollaan.
Kekkosen elämäkertakirjuri Juhani Suomi on ruokavaliosta nostanut esille ahnanpään ja vedellä jatketun piimän. Kuitenkin vähän muitakin asioita tulee mieleeni.
Ensinnäkin tuju myllykirje pari kertaa päivässä vilkastutti varmasti Kekkosen verenkiertoa. Jatketun piimän lisäksi Kekkonen joi koko elämänsä ajan reippaasti viskiä, konjakkia ja votkaa, jotka niin ikään vilkastuttivat verenkiertoa. Ja lopuksi palava sikari kädessä lämmitti mukavasti sormia ja edisti siis niiden verenkiertoa.
Kaikista näistä vippaskonsteista huolimatta Kekkonen kärsi suuren osan 1970-lukua aivoverenkiertohäiriöistä. Ne eivät kuitenkaan presidentin työtä haitanneet, sillä presidentillä on lauma adjutantteja, kansliapäällikköjä, vouteja, avustajia, lakeijoja, hovinarreja yms. perässähiihtäjiä kertomaan mikä maa ja mikä valuutta.
Ehkä pitkän iän salaisuus onkin runsaassa palveluskunnassa?

http://www.iltasanomat.fi/terveys/art-1288632010491.html

Äitini naapurissa asui aikoinaan merikapteeni, joka oli meriä seilannut jo sotavuosina. Miinavaara oli miehen pitänyt komentosillalla kuulemma vuorokausikaupalla.
Mies ei itse pahemmin mitään puhellut, ja oli yllättävä kuulla hänen vaimonsa kertomus siitä, miten vuolaasti mies oli itkenyt Estonian upotessa.
Olen monissa muissakin yhteyksissä ymmärtänyt, että ns. todelliset merimiehet ovat jo kauan suhtautuneet hyvin penseästi kerrostalon korkuisiin laivoihin, joitten sisuksissa on Aleksanterinkadun tapaiset sisätilat. Laivan henkilöstö koostuu enemmänkin baarimikoista kuin mistään merimiehistä.
Maarianhaminassa sattuneen hyvin lievän karilleajon jälkeen on maristu siitä, että mukana oli runsaasti päiväristeilyllä olevia eläkeläisiä, joilla ei esim. ollut lääkkeitä mukanaan.
Vaikka ns. kosketus ei nyt johtunutkaan luonnonoloista, eikö tänä myrskyisänä vuodenaikana ja lukuisten myrskyvaroitusten jälkeen eläkeläisten olisi hyvä saada päähänsä, ettei laiva ole mikään juna – ja junatkin ovat sentään usein aika tavalla myöhässä?

Pilapiirtäjä Kari Suomalainen lausui aikoinaan suuren viisauden. Ei ole olemassa mitään niin hullua asiaa, että kun yksi sanoo sen leikillään, niin toinen sanoo saman tosissaan.
Katsoin sivusilmällä Sveriges TV:n julmetun pitkää uutisstudion keskustelua siitä, miten norjalaislapsen synttäreille ei ilmaantunut ketään. Erityisesti kauhisteltiin, että lapsen äidin piti kertoa lapselleen, ettei kukaan tule kylään. No, oikeastaan vanhemmat voivat joutua kertomaan lapselleen, että hänellä on parantumaton syöpä ja hän kokee tuskaisen kuoleman, mutta mitäs pienistä.
Ajattelin mielessäni leikillisesti, että Suomessa Soini tekisi asiasta välikysymyksen – tai ainakin Tossavainen syyttäisi suurenmoisessa blogissaan tapahtuneesta hallitusta. Vaan eikös mitä! Norjan ex-pääministeri on jo pahoitellut asiaa. Aloin muistella menneitä.
Alakansakoulussa joku tyttö, joka etunimen toinen osa lienee ollut Liisa, oli saapumassa synttäreilleni. Vaan ei mokoma tullut ja hänen äitinsä selitti omalle äidilleni syyn. Tyttö oli matkalla syönyt lahjaksi tarkoitetun suklaan eikä sitten enää kehdannut ilmaantua paikalle. Petollinen naisenalku!
Toimittajaäitini olisi vallan hyvin voinut kirjoittaa aiheesta pari aukeamaa paikallislehteen, jonka päätoimittajasetäni olisi ehkä julkaissutkin. Silloinen pääministeri Johannes Virolainen olisi voinut kommentoida asiaa lehdistölle ja etenkin tasavallan herra presidentti Urho Kekkonen olisi voinut kirjoittaa myllykirjeen Liisa-jollekin aloittaen: ”Saatanan tunari!”.
Mitään tällaista ei kuitenkaan tapahtunut. Äitiäni tapaus lähinnä hymyilytti. Kuten huomaatte, minulla oli äärimmäisen ankea lapsuus.
Mutta mikä ei tapa, se vahvistaa. Tuosta ankarasta vastoinkäymisestä opin, että naiset ovat ahneita ja epäluotettavia ja ”mä otan kaiken, minkä saan”.
Facebook-äiskille pieni selvennys. Viimeinen kappale oli paljasta sarkasmia. Sekä lasten että heidän vanhempiensa tulisi tottua ajatukseen, että elämässä on vastoinkäymisiä. Kynsi katkeaa ja nappi irtoaa. Sitten on vielä esim. sellaisiakin pikkuasioita kuin työttömyys, sairaus ja kuolema. Elämästä ei selviä hengissä.