Kaverin tutun tutun kaveri on puhelinmyyjä. Tekee silleen että soittelee aina sille suunnalle minne on matkalla seuraavaksi. Sitten sopii vaikka treffit 10-20 naisen kanssa siinä lehtimyynnin tai minkä lie lomassa.
Se vaan tästä äijästä että kerran baarissa sillä oli ylimääräsiä siiderilippuja ja möi mulle pieneen hintaan ne kun ei jaksanut ite juoda.
Menin sitten baaritiskille nojailemaan. Drinkkitikettiviuhka kuin riikinkukon pyrstö tiskin yllä leijuen. 10 sekuntia niin, kas, joku nainen lehahtaa paikalle. Vilkaisee lippusia lappusia ja kysyy mitä ne on. Tarttuuko Pelimiehen(tm) kosketus? Magnetismi? Vetovoima? Vastustamattomuus? Voivatko pienet paperinpalat olla silta joka välittää Pelimiehen(tm) jedivoimat jollekin toiselle? Suuria mysteerejä nyky-yhteiskunnassamme kaikki nämä ruohonjuuritason problematiikat.
Ja tämä upea hekumallinen nainen vajaan vuoden päästä tosta jutteli Mesessäni kerran samalla kun söin berliininmunkkeja (pitkulainen versio) kahvin kera.
Sen pituinen se, suurin piirtein.