nostellaan rahaa
vessapaperipinot
töllöttää selkiin
kannan kuin vauvaa
Alkon kassia ettei
rivat paukkuisi
oksettaa tietää
jäävuoren huipun pieni
tippa itkuni
nenäni räässä
Sylvia Saint älisee
ihan märkänä
toinen yö kesää
ja tähän tyhjyyteeni
melkein tukehdun
ketkähän kaikki
tänä yönä itkevät
yksinäisyyttään
olisimpa en
minä, tekisin haikun,
kantaa oluen,
appelsiiniliköörin,
auringossa, hymyilee
maksalaatikon
alla hillo, aivoni
poimuissa sinä
sielusta sieluun
linnuntie alkoholi
avaan Leijonan
kaukosäätimet
yöpöydällä kuin sillit
sovussa torkkuu
Ei mitään syytä...
Juuri silloin paukahtaa
äänekäs posti.
Maksalaatikko.
Unta. Suihku. Vaatteet. Ja
baariin riehumaan.
Maailmassa vain
yksi alue jossa
sinä olisit.
Masennuslääkkeen
valmistajan kynällä
haikujani teen.
Jää katsomatta
Berlin Alexanderplatz.
Remuan itse.