TIISTAI (20.6.06)
Tänään olin Saarijärven A-alueella
Ilmarisentien päässä
ja grillasin pihassa lihaa ja makkaraa
jalkapallo-otteluiden välillä.
Myöhemmin olin lukeva lehdistä että samalla minuutilla
kun olin lähtenyt bussilla torin laidalta,
oli keskustassa tehty ensimmäiset hirvihavainnot.
Kello torin yllä oli näyttänyt asteiksi 29,
kun otin merenvihreäsamettisella tuolilla
kulauksia Dr Pepperistä jonka olin juuri ennättänyt hakemaan Anttilasta,
olisin myöhästynyt jos siinä ei olisi ollut jotakin tätiä rollaattoreilla maksamassa lippua.
Mietin sitä hirvivasaa jonka poliisit lahtasi Valkeisenlammella.
Merenneidonko katveeseen lysähti,
korvista liruen auringonnousun kaikkia värejä,
sorsat ja ampiaiset lipuen ympärillä.
En silloin kyljyksiä kääntäessäni tiennyt siitä,
kaikki se oli jossain muualla, ja sitä ei voinut ajatella.
Muurahaiset kanniskelivat ryppäinä munia tiilien raoista.
Joku munista vierähti hiilien viereen
ja se jätettiin sinne.
Otin kulauksen olutta
ja ajattelin mitähän sinä puuhaat.
Kohta tursotin lisää sinappia makkaran kylkeen.
Tuubista oli mennyt jengat,
korkkia ei enää saanut kiinni,
ajattelin että
en ehkä
koskaan kuulisikaan sinusta.
VOSSIKKAPUISTO (20.6.06)
Pari suklaapatukkaa turkoosilla penkillä pehmeästi tuullessa,
kun pulut tepastelee hiljalleen nurmea, hiekkaa, hahtuvapallojen seassa,
naukkailen kiiwimehua, jossain takana joku sirklaa jotain,
koira haukahtaa betonien seasta kerran, kenkien alla tumppeja,
jälkien hajanaisia painautumia, serpentiinipötkö hautautuneena,
vierelläni unohdettu vaaleansininen havaijipaita.
VÄLITÄN (30.6.06)
Välitän isästäsi ja äidistäsi. Välitän kavereistasi ja tutuistasi, ja naapureistasi. Välitän nurmesta ympärilläsi, kukista takapihallasi, mehiläisistä jotka pörräilevät niissä. Välitän kahvikupeista ja lusikoista keittiössäsi, sillä ne koskettavat sinun huulia ja sinun huulet ja suu ja makunystyrät ja maha niiden kautta saa tarvitsemansa ja haluamansa. Välitän näppäimistöstäsi ja hiirestäsi ja johdoistasi. Niitä pitkin stereot ja tietokone pääsevät suomaan sinulle tietoa ja rentoutusta. Välitän jokaisesta nuotista jokaisella CD:lläsi, koska sinun korviin ne saapuvat ja siellä mielihyvää tuottavat. Välitän jokaisesta kynnestäsi, haluaisin tutustua niihin tarkoin. Välitän jalkapohjistasi ja niiden lukuisista hienovaraisista yksityiskohdista, välitän kengistäsi ja niiden nauhoista, ne ovat mukanasi liikkuessasi tuolla jossain, pitkin katuja, pihoja, metsäpolkuja, joista välitän, ja lätäköistä, ja kävyistä ja tupakantumpeista ympärillä. Välitän vaatteistasi, sinä ne olet valinnut, tai lahjaksi saanut, joltakin joka sinusta välittää. Välitän sinun tyynystäsi. Se ottaa sinut vastaan päivällä kun olet uupunut tai öisin, kun käyt sänkyyn, ja ehkä mietit, merkitsetkö oikeastaan kellekään juuri mitään. Minä välitän jokaisesta kyyneleestäsi, hetkestäsi, tuntemuksestasi, haluaisin zoomata niihin satelliitista ja osata ne läpikotaisin, häiritsemättä kuitenkaan rauhaa joka sinulla itsesi kanssa on.
SILLOIN (2.7.06)
Silloin sohvalla sillejä söin ja sinua kaipasin.
Olin kaverin luona katsomassa Brasilian avausottelua,
grillauksen ja Koffin kera.
Toisella jaksolla vähitellen sammuin.
Välillä havahduin siihen että kaveri puhuu puhelimessa jollekin ja naureskelee tussi kourassa.
Aamulla otin suklaamuffinssin mukaan ja poistuin vähin äänin.
Bussipysäkillä aamiaista nauttiessani
katsoin kimmellykseen oksien lomassa
ja ajattelin miten sinä heräät.
MERIHEVOSTEN SEKAAN (7.8.06)
Olemme vain hipaisseet toisiamme parkkipaikalla pari kertaa.
Pienoisia raapaisuja kylkien maalissa.
Tänään rupesi yhtäkkiä kaasujalkaa vipattamaan oikein kunnolla.
Haluan kiitää sinua päin kahtasataa kaikki valot päällä.
Haluan sukeltaa tuulilasistasi sisään pellit taittaen.
Haluan saada hansikaslokerosi kuulakärkikynät leiskauttamaan mehunsa ympäri kattoa.
Haluan rutistua ja limittyä sisääsi tyytyväiseksi ovien ja penkkien ja polkimien sinfoniaksi.
Haluan leimauttaa bensatankkisi ulvahtelevaksi tulipatsaaksi.
Haluan valua ja vyöryä kanssasi alas vuorenrinnettä kirskuen ja kolisten.
Tahdon roiskahtaa kanssasi mereen, vaipua
vähä vähältä merihevosten ja värikkäiden kalaparvien
lomassa, ruosteen ensisykäyksiä odottamaan
auringon valomiekkojen hyväillessä uusia uljaita muotojamme.