Kesän pimeys

Kiitos kun keitit minulle kahveja
Kiitos suklaakekseistä
Kiitos siitä että sain lukea Savon Sanomiasi
Kiitos siitä että saatoin silittää kissaasi
Kiitos kun kävin parvekkeellasi
Kiitos kun pääsin selaamaan luonasi Saarikosken runoja
Kiitos vahvoista bukowskimaisista hetkistä joita minulle loit
Kiitos nopeista tekstarivastauksista
Kiitos lätäkköluolasta jonka minulle opetit, kunpa patterit eivät olisi loppuneet
Kiitos noin kahdeksasta aamusta jolloin työmatkani oli vajaat puolet normaalista
Kiitos kun sain ottaa kuvan kädestäsi, vaikken päästäsi, pizzalaatikolla
Kiitos kun joit monesti kanssani olutta
Kiitos kun silloin kerroit että ne isot puut on juuri kaadettu
Kiitos siitä että välillä tuntui että ne asiat jotka on minulle tärkeitä merkitsee myös sinulle jotain
Kiitos monen runoni tähteydestä
Kiitos siitä että sain arpoa kuunneltavat CD:t häpeilemättä omalla viivakooditaktiikallani
Kiitos kun surffailit kanssani sarjamurhaajasivustoilla
Kiitos suitsukkeiden tuoksuista
Kiitos hetkistä jolloin laitoit kätesi ympärilleni
Kiitos niistä kahdesta sähköpostista jotka lähetit ennen kuin oltiin kohdattu
Kiitos kahdesta kuuden tunnin Mese-juttelusta
Kiitos öistä jolloin nukuit lähelläni pehmeästi
Kiitokset ruoista joita minulle laittelit
Kiitokset kaikista kahveista
Kiitos kun kävit tiskaamassa reilun kolmen kuukauden tiskini
Kiitos kun hommasit minulle ne näkemäsi turkoosit My Little Ponyt
Ja kiitos kun otit ekalla tapaamisella suihin jo puolen tunnin kohdalla
Se oli kaunis tavoitteeni ja kaikki hyvä sen jälkeen vain positiivista

Vaiennetaan musiikki
Sammutetaan televisio
Mitä meille jää
Sinä kerrot mihin kasviin
on puhjennut kukka
Minä kysyn onko se ennen
tehnyt niin
Sitten katsomme
ikkunasta säätä

Ei se ettei sinusta päivällä kuulunut mitään
vaikka töideni jälkeen meidän piti nähdä luonani.
Ei se että kun illalla nähdään ja minua alkaa nukuttaa
ilmoitat lähteväsi baariin näkemään kavereitasi.
Ei se ettei ne ole kavereitasi.
Ei se että aamulla saattaisit olla lähdössä Helsinkiin
jossa viipyisit viikon.
Eikä se ettet tulisi edes yöksi minun viereen siinä välillä.
Eikä edes se että sinun takia lähdin ihmisen luota joka halusi viettää
aikaa minun seurassa, jolta jouduin syömään sanani.
Vaan se kun tiesin että pizza jota kutsuit syömään olisi pinaattipizzaa.
Ja minulla on runo jossa ilmoitan etten enää koskaan syö pinaattipizzaa.
Minä menin pettämään itseni
ja se on kaikkein pahinta.

Edellisenä päivänä vielä mietin kissanmintun ostamista Candyllesi.
Ja että voitaisiin talvemmalla hankkia pennut samasta pesueesta.
Minulla ei ole koskaan ollut eläimiä.
Nyt, tänä aamuna kerään luotasi kantamiani runokirjoja.
Kaivelen kaappien perukoilta antamiani suklaapaketteja.
Poimin Ikean tuliaiskarkkipussit,
pari vanhaa autoa jää sokeripala-astiaan.
Myös piparkakkupaketin ja suolakurkut muistan ottaa.
Jotain ehkä jää,
mutta laitan kenkäni,
en edes mieti missä ehkä olisit.
Oven kanssa sattuu ongelmia,
niin tutuksi tulleita,
ei ole sinua korjaamassa tilannetta,
mutta sitten huomaan pienen beigen nappulan
ja saan oven paukahtamaan kiinni
ja olen portaissa.

Kylmää vettä ei tule.
Lämmintä vettä ei tule.
Tv-kanavia ei löydy.
Keittiö haisee homehtuneelta
kanalta ja riisiltä.
Vessapaperia ei ole.
Sängyssä on vain minä.
Olisi pitänyt jäädä sinun luokse yöksi.
Olisi pitänyt jäädä
sinun luokse yöksi.

Sainhan viettää upean päivän kanssasi.
Voitettiin se pehmolelukin.
Veit minut Valintataloon ostamaan kunnon patterit.
Ruokasi oli hyvää.
Salaattisi oli hyvää.
Sälekaihdinten takana sateli kauniisti.
Ei haittaa että halusit lähteä euron oluille.
Jos olisin vielä nukkunut
yön vierelläsi
sehän olisi mennyt
Tabermannin puolelle.

MIELUUMMIN (11.8)

Ottaisin mieluummin tuhat sinua
kuin yhden sinun.
Mutta jos vain yhden sinun
niin mieluummin vaimona kuin naapurina.
Mutta jos naapurina niin
tuntisin sinut mieluummin livenä
kuin enimmäkseen netistä.
Mutta jos netistä niin mieluummin
tuhannen kuvan kuin yhden kuvan verran.
Mutta jos yhden kuvan verran niin
mieluummin niin että kasvosi näkyvät
kuin että eivät näy.
Ja jos eivät näy niin, kyllä - mieluummin
alastonkuva hyvällä maulla kuin huonolla.
Ja huonoon makuun sinusta ei olisikaan.

OMAKUVA (13.8)

Nukun vaaleanpunaisilla lakanoilla
huoneessa jossa on verhoina kaksi vaaleanpunaista.
Isossa värikkäässä matossa monia marjapuuromaisia ruutuja.
Mäntyisen yöpöytäni maalasin keväällä vaaleanpunaiseksi.
Taskustani löytyy lähes aina vaaleanpunainen digikamera.
Reppuni pientaskussa kulkee mukana vaaleanpunaisten
Post it -lappujen pataljoona valmiina runojen vallattavaksi.
Sukkalipaston alalokerossa vaaleanpunainen piponi ja kaulaliinani
odottelevat talven valkeuksia.
Kesä on kohta lähes loppumaisillaan luultavasti.
Joskus tuppaan ottamaan mukaan baariin pinkin Lomon,
joka kerää aina useita erilaisia kommentteja.
Ja viime aikoina olen tykännyt ostaa vaaleanpunakantisia kirjoja.
Riippumatta sisällöstä.
Harvoin se mitään poliittista historiaa onkaan.
Kaikkea hyvää elämässäni en voi edes muistaa.
Yksi isoimmista unelmistani on löytää
vaaleanpunainen paita
joka vieläpä kävisi minulle ja sopisi minulle,
sellainen jossa minun on hyvä.

Räjähdyspisteen ylitys (24.7)

Jo eilen ikävöin sinua suunnattomasti.
Aamulla vängersin kyyneleen kun oli niin tyhjää,
en malttanut saada päästä lähellesi.
Minulle olisi ollut tosi tärkeää
nähdä sinua tänään,
ja jutella asioista joita pääni on täynnä,
vihdoinkin.
Kertoa miten tarvitsen sinua,
miten tärkeä, miten paras kaikista.
Vaikka saan sinut huomenna kokonaan
ei se ole sama.
Tuskin enää huudan sydäntäni julki.
Sinä tapoit minut tänään kaksi kertaa.
Vain koska joku sattumalta pimpotti ovikelloa
ja mielesi teki aurinkoon.
Ei se pelkkä saunailta jonkun kanssa vielä mitään,
paitsi se eka killi.
No, minulla ei olisi ollut aurinkoa sinulle antaa,
tai ainakin maidoton.
Ja saunassa kanssasi minulla ei olisi ollut pillua.
Nyt tajuntani on menossa säpäleiksi.
Mieli tömisee ja kirskuu limittäin kuin silppurissa.
Ranteen kiljuvat tuoretta veistä.
Sydän pampattaa.
Vaaleanpunainen sänkyni yrittää kovasti olla sylin tapainen.
Kuivan autoon unohdetun lapsen lailla kasaan posket suolalla.
Tahdon 50 pulloa olutta.
Tahdon huoria jotka nielee.

Tarvitsin sinua tänään (24.7)

Tarvitsin sinua tänään.
Saisin sinua vasta huomenna.
Entä jos huominen on silloin kun
hirttäydyn Eiffelin torniin,
tai loikkaan Vapaudenpatsaasta.
Et saisi koskaan kuulla ja tietää
sitä mitä tänään.
Tahdon sinut aina tässä hetkessä.
Mitään ei tarvitse luvata,
kunhan vaan toimii oikein.
Halusin sinut tänään kokonaan.
Lähditkin kävelylle kesäiseen ilmaan.
Minä leikin sotaa patsailla.
Mehussani on ananasta, appelsiinia, omenaa,
passionia, banaania, ja kymmentä vitamiinia.
Toivoisin että siinä olisi vain myrkkyä.

Kunhan sillä noin ihmisen kokoinen liikkuu menoisasti.
Parhaimmillaan se voisi olla vaaleanpunainen, tuntuu siltä.
Ja siinä voisi olla jotain hyviä tarroja, ei mitään "Isäntä"
siis. En osta keneltäkään joka käyttää niitä punaisia paitoja
joissa on valkoisia palloja. Niitä kamalia muotoiluakatemia-
laisia. (Jotka on nettikuvissa lootusasennossa nurmella jotain
ei-juuri-mitään käsissään ja hajanaisen jengin varjoja
ympärillään ja hartiat lyyhyssä niin kuin rooibos-teen-juojilla
yleensä on ja armeijavärinen [tai musta] olkalaukku menee
kupeesta silleen kuin voisivat olla lähdössä juuri laahustamaan
mukamas jonnekin jossa on kiinnostavampaa. En sellaisilta
osta.)

Yleensä rahalla maksan, on sitä minulla paljolti.
Tai voit tulla luokseni ja katsella mitä otat vaihdossa.
Tai, jos oletkin oikein kaunis ihminen, astelet minua päin
ja sanot että voidaan tehdä yhteinen siitä pyörästä joka
sinulla on.

Ei silloin niin väliä onko se juuri Jopo (mutta toivottavasti
ei mikään pahakaan), tai onko sinulla
____oikeasti pyörää ollenkaan.

Koristellusta lasista äiti huomaisi että joku on ollut täällä kanssani.
Äiti tietää, tai hänen tulisi tietää, että juon Duralex-lasista jos vain mahdollista.
Minun pitää pestä koristeltu lasi.
Huuhtaista ainakin, ei äiti huomaisi eroa.
Toisaalta, voisin lavastaa kaikki Duralex-lasit likaisiksi.
Mutta se olisi epäuskottavaa.
Äiti varmaan tietää että käytän hyvin parikin päivää samaa juomalasia,
enkä halua riskeerata.
Vaikka äidillä astianpesukone onkin.
En halua että äiti luulee että minulla on joku tai että olen onnellinen.
Ja miten sen kertoisi, kyllä, täällä oli nainen mutta se oli ihan vaan joku?
Kahdesta lautasesta äiti päättelisi,
hänen pitäisi voida päätellä,
etten syönyt pizzaa yksin.
Äitin luulisi tietävän että syön useimmiten pizzan ihan vain kädestä.
Jos lautaselta, niin käyttäisin sitä kyllä seuraavanakin päivänä.
Entä uunipelti ja leivinpaperi.
Ne paljastaisivat minut, äitin olettaisi tietävän että lämmitän pizzat suoraan ritilällä.
Minun on tuhottava leivinpaperi.
Ja peltiä en jätä näkyville.
Jos olisin laittanut pullia, ja ne olisi lautasella keskellä keittiön pöytää
ja pelti piilossa, silloinkin äiti tietäisi.
Ja tässä suvussa keitetään aina täydet pannut.
Pakko viedä vajaa suodatinpussi roskiin ettei äiti tajua että joku keitti minulle kahvit
samalla kun surffailin netissä.
Tungen märät porot muiden roskien alle, en usko että äidin tulee tongittua niitä.
Mihinkähän kaukosäädin pitää pistää etten jää kiinni.
Luulisin että minä useimmiten laittaisin sen tähän, tai sitten tuohon.
Kaiken tulee olla niin että äiti vaan ajattelee että olen käynyt täällä niin kuin puhuttiinkin.
Eikä täällä ollut ketään muita, sitä se ei saa tajuta.
Joku jossain voisi kysyä:
mikä siinä olisi niin kauheaa.
Se että äiti tekisi vääriä johtopäätöksiä.
Se että äiti tekisi väärät johtopäätökset.
Ja se vaikuttaisi vaikka mihin.
En halua hänen iltaisin nukkumaan mennessä ajattelevan turhaan että kunpa minulla ja "tytölläni" menisi kaikki hyvin.
Ja ehkä rukoilevankin jotain sellaista mitä ei ole olemassa.
Luulen kyllä hänen joskus rukoilevankin.
Tai, mistä sitä tietää.