Kesän pimeys

Asiaa naisista ja muista romanttisista asioista.

Pitääkö kertoa jos on ihastunut?  1

Tässäpä lisää yksi sarjakuva ilman piirrosta.

1: Mies seisoo kioskin tiskin takana tikkareiden ja kortsupakettilaatikoiden välissä. Puhekupla: Haluan panna sinua.
2: Nainen tiskin takana sanoo: Ai, haluat ostaa kondomeja mutta olet liian ujo tekemään niin. No, sano vain yksi kirjain niin annan sinulle sillä kirjaimella alkavan paketin, yksikään ei ala samalla kirjaimella.
3: Mies: Ei vaan ihan oikeasti haluan panna sinua. Nainen: No siinä tapauksessa, käytä minuun näitä. Ja nainen heiluttaa kädessään Magiceja.

[Jostain syystä maailma ei kuitenkaan toimi ihan näin. Ehkä se on vain hyvä asia. On noita ihmisiä nyttenkin miljardeittain "liikaa".]


Fraaseista  1

Onkohan olemassa yhtään fraasia joka ei särähdä silmääni kuin tähtisädetikulla tuikattas? Mistäköhän tämä edes johtuu? Esim seuraavat tulee heti mieleen:

- epäsäännöllisen säännöllisesti
- ihastuttanut ja vihastuttanut
- koko pienen ikänsä
- siitäkin huolimatta tai ehkä juuri siksi
- palataan astialle
- ottaa itseään niskasta kiinni
- neljän seinän sisällä

[puhumattakaan urheilijoiden suutuotoksista]

Noissa on se homma että kun nuo huomaa ekan kerran, ei ne tietenkään aiheuta mitään reaktioita, mutta seuraavilla kerroilla kyllä. Jostain syystä ilmaukset kuten "mies juo kahvia" tai "kiekko tipahtaa jäähän" tai "ompas siellä hyvä sää" eivät aiheuta kummoisia reaktioita. Ne kuulostaa suht normaalilta kieleltä, ja sitä toki ovatkin. Kukaan tuskin edes kutsuisi noita fraaseiksi. Ja jotkut "arpa on heitetty" eivät taida olla edes fraaseja vaan lentäviä lauseita, nekään ei aiheuta kummoisia tuntemuksia.

Fraaseillahan puhekielessä tarkoitetaan kulunutta latteahkoa ilmausta joka yrittää olla komea mutta ei tarkoita juuri mitään. Tai asian olisi voinut sanoa myös "joskus" tai "aina", eikä "koko pienen ikänsä" tai "säännöllisen epäsäännöllisesti".

Itsekin kyllä monesti ilmaisen asiat kaikkea muuta kuin ytimekkäästi ja yksinkertaisesti. Mutta siten että ei ole vaaraa että ne leviävät yleiseen kielenkäyttöön, koska ovat niin monimutkaisia ja muutaman sienenkin nielaisseita.

Osoittaakohan tämä fraasi-kielteisyys tavallista isompaa tylsistymistaipumustani. Ehkä useat ihmiset sietävät fraaseja sellaiset 5-10 kertaa, itselle tökkii tosiaan jo toinen esiintymiskerta kovasti otsalumpioon.

En keksi yhtään fraasia josta pitäisin tai jota käyttäisin. Olisin kiitollinen jos joku minulle 999 viestin arkistostani sellaisen esittäisi.

Muistan kyllä että olen joitakin viestejä laittanut tyyliin "x on saatanasta". Ne kuulostavat enemmän sloganeilta kuin fraaseilta. Sitä ne toki ovatkin. Jos harrastaisin mielenosoituksia, tai banderolleja, tai teksti-paitoja tai -pipoja, niissä voisi hyvinkin lukea jotain "Mielenosoitukset on saatanasta" tms.

t:
olakrez joka fiksuilla ja filmaattisilla viesteillään säännöllisen epäsäännöllisesti ihastuttaa ja vihastuttaa ihmisiä näköön ja kokoon katsomatta kiireestä kantapäähän, siitäkin huolimatta - tai ehkä juuri siksi - että on pohjimmiltaan lutuinen nallekaahu


Radiosarjakuvia lisää  4

Strip 1: Pelimiesvinkkejä naisille osa yksi

1 - Nainen ja mies istuvat työpaikan kahvihuoneella. Mies selailee jotain kirjaa. Naisen puhekupla: Mitä sä luet? Miehen puhekupla: Um.. En mitään. Naisen ajatuskupla: :(
2 - Naisen ajatuskupla: ... Naisen puhekupla: Mitä sä teet illalla? Miehen puhekupla: No.. En tiedä.
3 - Nainen nousee seisomaan ja nostaa paidan ylös ja heittää rintaliivinsä pöydälle. Miehen puhekupla: Ööö.. Mitä sä teet illalla?

Strip 2: Breaking News

1 - Luuserisinkku sai baarista SITÄ joten hän joutui pitämään
tiedotustilaisuuden. Sinkkuuden sädekehä päänsä yllä hän levittelee käsiään mikkien kansoittaman pöydän takana, puhekupla: Tämä tuli täysin yllättämättä ja pyytämättä.
2 - Syyllinen ilme. Puhekupla: Toimin tässä aivan yksin. Minua ei avittanut yksikään valmentaja, lääkäri, tai talonmies. Haluan pyytää Suomen kansalta anteeksi kaikkea aiheuttamaani mielipahaa.
3 - Yleisön joukosta nousee käsi, puhekupla: Mitä limpparia sulla on siinä kertakäyttömukissa?

Strip 3: Ooo

1 - Pupu osoittaa porkkanaa silmät ammollaan ja toteaa: Carrot. (joka nurkasta ajatus- ja puhekuplia: OMG, omg, oh my gosh et cetera)
2 - Porkkana vastaa: That was uncalled for. Uncalled for. Really uncalled for. That was uncalled. Uncalled. That was very very uncalled for, you f-´in bunny.
3 - Pupun puhekuplavastaisku: You callin' me a bunny? Who is calling me a bunny?! What are you calling me, you are calling a whom a bunny, who is calling whom a what..? You talkin' to me?
4 - Pupu on ottanut porkkanan kätöseensä ja on rouskaisemassa sitä, kun juuri kuvan ylälaidasta laskeutuukin Dr Philin hymyilevä pää joka sanoo: Relax, don't do it.

http://www.youtube.com/watch?v=Pu8-coFmka4


Iltainen episodi  1

Superpallo varpaideni välissä syön tietokonepöydän ääressä maksalaatikkoa kunnes yhtäkkiä ajattelenkin sinua ja sitten aivastan tosi kovaa ja sinkoudun nurin niskoin tuolilta värikkäälle matolle jonka ruutujen yli kierin laminaattilattialla jolla pölyhiukkasten ja serpentiinien yli pyörien päädyn pöydänjalkaan törmäämään ja saan sipsipussit heittäytymään pakoon sohvan kupeeseen ja ryömin yhä syvemmälle pöydän alle ja on jotenkin jano ja koitan ottaa Pommac-pullon mutta haronkin vain ja se kellahtaa ja itkee hiilihapponsa nurkkaan ja jään kuuntelemaan liplatusta ja katselemaan oranssin lasipinnan läpi keltaista lampunvarjostinta kristalleineen kun televisiossa annetaan aplodeja.


Leikitään  1

Leikitään ettet koskaan
anna minulle mitään.
Leikitään ettei koskaan
kohdata mitenkään.
Leikitään ettet milloinkaan
saa tietää nimeäni.
Leikitään ettet ikinä
lainkaan ajattele minua.
Ja leikitään toki
että maailmassa
on parasta että sinä olet siellä ja
minä täällä.


Un-be-lievable  3

Mies ja nainen seisovat peilin edessä
ja mies sanoo uskomatonta
ja mies menee ikkunalaudalle ja
sanoo uskomatonta ja menee
sängyn alle ja sanoo
uskomatonta, uskomatonta.
Mies ryömii esiin ja menee kaapeille
ja avatessaan kunkin oven sanoo uskomatonta
ja jokaisen lokeron auki vetäessään sanoo uskomatonta.
Mies avaa jääkaapin ja ottaa maitotölkin ja katsoo sisään
ja sanoo uskomatonta.
Mies käy läpi jokaisen tölkin ja purkin ja sanoo
jokaisen kohdalla uskomatonta.
Mies menee pihalle ja sanoo uskomatonta.
Mies menee metsään ja sanoo uskomatonta.
Mies menee puiden luokse ja sanoo jokaisen kohdalla uskomatonta.
Mies tutkii puiden kaarnaa ja sanoo jokaisen kaarroksen ja kierteen kohdalla uskomatonta.
Mies katsoo oksia ja risuja ja koskettaa niitä
ja sanoo jokaisen kohdalla uskomatonta.
Mies tulee tielle ja polvistuu ja sanoo uskomatonta.
Mies katsoo läheltä ja koskettaa yksittäisiä hiekanmuruja,
sanoen kunkin kohdalla uskomatonta.
Mies katsoo sormiaan ja sanoo uskomatonta,
katsoo poimuja ja kuvioita ja sanoo uskomatonta,
hän käy läpi jokaisen sormensa sanoen uskomatonta,
ja jokaisen pilven sanoen saman sanan uskomatonta,
ja mies nousee seisomaan ja katsoo koko kaupunkimaisemaa ja sanoo uskomatonta,
ja sanoo myös heh, hauskaa.
Mies palaa takaisin sanoen jokaiselle vastaantulijalle uskomatonta, aivan uskomatonta.
Mies koputtaa oveen ja sanoo uskomatonta.
Nainen tulee avaamaan ja mies sanoo uskomatonta.
Sitten mies sanoo
en oikein tiedä mikä minuun meni, mitä sitten tehtäis.
Mies ja nainen astelevat peilin eteen.
Ovat siinä lähekkäin.
He katsovat toisiinsa koko yön.
Kun tulee aamu he halaavat koko aamun läpi.
Päivän saapuessa he alkavat suudella.
Illalla he pitävät vielä huuliaan toisissa kiinni,
mutteivät enää räpsyttele silmiään vaan ne pysyvät kiinni kuten huulet.
Ja sitten tulee yö.


Deitti-ilmoitukseni kohdat 62-79  2

Tässäpä volume 4/4 Da Ultimate -deitti-ilmoituksestani. Tavoitteenani oli kasata 100 rankkaa kohtaa. Mutta tämän vuoren edessä jouduin kumartumaan. Pääsin veret irvessä vain 79 kohtaan. Hampaiden maku suussa. Olen sittemmin kehitellyt parempia harrastuksia. Mm Cityn keskustelupalstan ja muuta huikean kehittävää. Ja vielä ne karut faktat: ilmoituksella noin 100 000 - 150 000 näkijää&kokijaa, 62 vastausta, joista 2 tapasin. Joista kumpaakin pidän hyvänä ja kiehtovana ja itselleni tärkeänä ihmisenä jne jne muuta lässynlässyä. Mutta tässäpä ne loput maanmainiot ranskalaiset pastilliviivat siis.

- et lähetä maileja joiden otsikossa on Re: tai Vs: ja sisällössä saamasi maili kokonaisuudessaan >-rimpsuna, teet yksilölliset mailit joista pyyhit turhat hömpänpömpät pois
- ykkösharrastuksesi ei ole kuntoilu, lenkkeily, aerobic, bodaaminen, spinning, jooga, pilates tai mikään muukaan millä pyrit maksimoimaan seksikkyytesi toisen sukupuolen silmissä -> jotta saisit mahdollisimman paljon huomiota -> kosijoita -> iskuyrityksiä -> SITÄ -> orkkuja (saat harrastaa vaikka minkälaista liikuntaa, mutta lempi-intohimosi ei ole jonkun liikkeen monotoninen suorittaminen, ei etenkään siksi että se nostaisi arvoasi ihmissuhdemarkkinoilla, itse harrastan sählyä, en siksi että kuntoni olisi parempi, vaan koska nautin siitä, se on eräänlaista 3-ulotteista live action shakkia minulle, ja male bonding-rituaalia onnistumisineen ja voittamisineen ja euforioineen, metsällä ei ihan tule käytyä)
- et paneskele tuntemattomia, tunteet pitää olla mukana pelissä jotta se kiinnostaisi sinua lainkaan, joku jonka tunnet ja josta välität
- et osallistunut vanhojen tansseihin etkä penkkareihin (vaikka olen minäkin tehnyt satoja asioita joita tajuan katua)
- vartalosi ja pääsi välillä erottuu selvästi joku kaulan tapainen osasto, ei niin että siinä ihan kuin alataikina jonkunlaisen välitaikinan kautta muuttuu jonkunlaiseksi möhköpallon tapaiseksi (ja leukakin sulta löytyy, ja myöskin otsa, ja posket, ja nenä, ja huulia, ja kaikkea kohtalaista)
- et käy katsomassa uusia Hollywood-tuotoksia, etkä kotimaisiakaan
- suosikkinäyttelijäsi ei ole Bullock, Depp, Gibson, Close, Diesel, Leppilampi, Tola
- et käytä seuraavia tai muitakaan fraaseja (=kuluneita ilmauksia), et ole kulunut kielesikään osalta:
[nämä listattu toisaalla blogissani]
- et muotoile tätä: haluan tutustua sinuun, näin: oisko antaa tulta, oisko heittää tupakkaa, paljo kello
- et käy baareissa "pitämässä hauskaa" tai tanssimassa, käyt siellä jotta kohtaisit minut, yleensäkin käyt ja olet käynyt vaikka missä hiukan/paljon myös siksi jotta kohtaisit minut, mutta et vain sattunut kohtaamaan, mutta tässäpä olen, onnittelut meille, vihdoinkin!
- et käytä netissä jutellessa seuraavia "sanoja": aijaa, jaa, aha, just, hä, häh, tä, täh, jtn, mtn, kui
- yhdellä sanalla voisin laittaa tällaisen johtolangan: vetovoima. Eli se mitä olet ja ajattelet ja sanot ja teet ja miltä näytät ja miten toimit ja miten leikkaat ruisleipää niin siinä on vahvaa persoonallista tunnetta, eli lämpöä ja asennetta ja voimaa ja syvyyttä, sisälläsi on hehkuvaa kummallista energiaa, niin vahvaa ja aitoa
ja originelliä ja läpitunkevaa että se erottuu kauas - jopa monitorin toiselle puolelle
- en voisi olla pitämättä käsialastasi
- et kuorsaa sydäntäraastavasti etkä kailota karaokea etkä pureskele kynsiäsi
- tykkäät ehkä valokuvia otella, ja olla kuvattavana. Koska jos en saa ottaa sinusta edes valokuvia, niin mitä sitten saan tehdä? Haen tässä ihan enimmäkseen tyttökaveria/ystävää, ja jos ei saa tyttökaveriaan/ystäväänsä kuvailla, niin ei se tyttökaveri/ystävä ole, tuskinpa edes kaverikaan
- ostelet vaatteesi ennemmin kirpputoreilta tai Huuto.netistä kuin.. öö... no mitä niitä nyt onkaan
- olet olemassa
- pidät ilmoituksestani, kiinnostut minusta, vastaat, tutustut, tapaat, rakastut, rakastat


Radiosarjakuvia  1

Eli siis, en osaa piirtää, joten en piirrä. Mutta kuvittele nämä tapahtumat mielessäsi. Varjosta hahmot, näe taustat, maalaa aivojesi akryyleillä ilmeet ja muut.

Strip 1:

Kuva 1: Nainen ja mies istuvat Kuu-ukon nenällä, kädet toistensa olkapäillä, tunnelma on raukea. Heillä on mukana kahvitermostaatti ja kupit kuumaa höyryävät heidän sylissään. He näyttävät kovin onnellisilta.
Kuva 2: Naisen ilmeeksi hätkähtää epätietoinen. Puhekupla: ..Mitä sinä ajattelet?
Kuva 3: Mies katsoo yhä eteenpäin. Mutta hänen vasen kätensä on ojentunut. Sen vieressä lukee TÖKS. Liikeviivat kertovat että nainen on kadonnut kuvan vasempaan alakulmaan, josta kohoaa ajatuskupla: Eli mun meikit oli kuin olikin levinneet?!!

Strip 2:

Kuva 1: Tuimailmeinen poliisikuulustelija tähtää spotlightin tuoliin istutetun käsiraudoitetun kuulusteltavan naamaan. Puhekupla: Miksi sinä tuhosit kaikki kaupungin näyteikkunat ja patsaat ja söit kaikista kaupungin eläinliikkeistä kaikki marsun ruoat?
Kuva 2: Kuulusteltavalla apea ilme. Vastauksen puhekupla: No ku oli vähä huono olo. Kuulustelijan ilme hätkähtänyt, suu ammottaa siis.

Strip 3:

Kuva 1: Mies vilahtaa vaatenaulakon ohi vetäen takkia niskaan. Puhekupla: Minä lähden baariin juomaan viinaa.
Kuva 2: Nainen istuu nojatuolissa kaukosäädin kädessä. Taustalla ovi lävähtämässä kiinni. Puhekupla: Älä valehtele. Kuitenkin lähdet lammen rantaan ruokkimaan oravia pullanmuruilla.
Kuva 3: Postiluukusta puskee puhekuplaa: No kun vituttaa.

Näitä olisi 20-30 lisää. Laittelen blogiin kunhan jaksan/kerkeän.


Pizzeria. Iltapäivä. (10.12.98)  1

Pääsin ikkunan luo. Torin laidan Rossoon.

- Samanlainen.

Katseeni aloitti seuraamaan kuinka tavaratalon ovet olivat aukeilemassa ja tiukentumassa ja aukeilemassa kun sinne mentiin sisälle ja sisään ja kun sieltä tultiin ja kun sieltä ulos tultiin. Seurasin sitä ja niitä ja sitä. Seurasin. Hymyilin, vähän, unessani oli ollut jäniksen juustoa. Ajattelin onnellisuutta. Sitä että minulta oli kysytty myös mikä ollut onnellisin hetkeni. Olin onnellinen ja olin vastannut vaan, vähä aikaa sitten kun juoksin auringonlaskua kohti. Muuta en sanonut. Miten olisinkaan voinut oikeastaan. Olisi ollut niin vaikea kuvailla sitä jutustellen. Siitä oli vain vähän päiviä, alan muistella sitä. Yhtä parhaimmista. Kun jalkani karjuivat, taivaan hyökyessä ylitse valtaisan raakana. Se oli torstaina, kaksi viikkoa aiemmin. Ei ollut romanttinen. Väkivaltainen, bad taste, brutaali jotenkin. Taivas kuin täynnä sydämistä ja suonista ja suonen kappaleista, räikyvän värisistä, punaisuus ulvoi ja murjahteli kuin koko kaupunki ahnaisan teurastajan kynsissä. Ja sen minä huomasin parvekkeelta, sen kaiken, osan siitä. Osani. Mutta itse aurinko oli kauempana, sen tahdoin nähdä, vaadin saada, sitä silmästä silmään katsoa, selvästikin sen mentyä sekaisin, kahjoksi, aivan totaalisen vauhkoksi, olin jo vauhdissa kadulla takitta, Konicani kanssa, päin korpea kiisin vastaruuhkaan, harpoin ja hourin, luonto huusi, liukastelin kulman ja pistelin täysiä päin punaani rynnistäen, kengät vauhtia pulputen väistelin pysähtyneet ja jähmettyneet hahmot ja ne haihtuivat ja haihtuivat, kohti mäntyistä kalliojyrkännettä suuntasin jo, vain sieltä enää tiesin ehtisin yltää hurjan pulskan hurmekimpaleeni tasolle, ja ainoastaan sieltä minua voisi värjätä harvinaisen villi ja vahva auringon ilme, minulle ei riittänyt vain pilvistä pursuavat peilausryöpyt ja tyrskeet, minä kaipasin aitoa, kiivasta, ja kaunista sykkivän auringon naamaa. Iskeydyin janoisena jalkatulvana metsikön selkään ja suuntasin suu palavana sen luokse jota saalistin. Polut hekumoivien kaarnojen välitse purppuroiden hankien läpi olivat lipeviä ja velmuja ja loikin ja liihotin ja saatoin jo todeta: se on poissa. Minä myöhästyin. Pettymykseni suunnaton. Oloni sanaton. Ei sanoja. Kaikki vaipumassa. Hihani liehusivat löyhinä velton tuulen laiskoissa ja puolihuolimattomissa yrittelyissä. Kaupunki köyhtyi yhä kiihtyvällä vimmalla, kuin apokalypsin uhka olisi kutistunut eikä enää palaisi, ei enää kirkunut kujat mitkään missään. Olin myöhästynyt. Huoahdin. Lihakseni puhkuivat, hikeni epäröivinä uivat pois, jalkani tipahtamaisillaan, sydän, minun sydämeni, satoja iskuja jäljessä, ihan kuin loppukiriä tykittelemässä, pyristelemässä. Istahdin jonkun juurelle, otin kameran, katsoin, ja painoin. Silloin. Yksi lempeimmistä tapahtumista. Kuitenkin. Kaipasin niin... Tajuan kuinka joku katsoo minuun, en pane pahakseni. Eläkeläismummukainen. Tavaratalo yhä vaan saa ja antelee kansaa... Jostain kassista paistamalla paistaa punaista supisevaa paperia jo. Sikin sokin kasseja, laukkuja, reppuja. Olkakasseja. Koululaukkuja, meikkilaukkuja, rattaita, koulureppuja. Monenlaiseen kelkkaan. Annoin ovien jo olla ja kantamuksien, ja vaihdoin siihen kuinka linja-autot tulivat ja toivat väkeä ja lähtivät vieden väkeä. Ja kuppimme olivat jo kauaa sitten saapuneet välietapille ymmärsin. Minulle ei maistunut, annoin olla, katseeni alkoi vierailla kongin tupakan polttelijoissa ja kauempana, ihan vaan odottelijoissa ja lastenvaunuissa ja tavallisissa koirissa, ja katseeni päätyi vasemmalle kiiriviin pareihin ja kaveruksiin, oikealla, ystävyksiin, vanhuksiin, ja yksin esittäytyviin, joukkoihin ja ryhmiin ja perheisiin ja välimuotoihin, ja hiljaiseen heijastukseeni, katseeseeni joka viipyi joulua päin lähestyvien ihmisten ja pizzojen ääressä rupattelevien ihmisten välissä, alla pop-pirteyden, toisten savuja halkoen, poimimassa yksityiskohtia pikisissä pupilleissani muhivasta yöstä, leveästä, paksusta. Lasissa paahtaa ahtaasti. Sierainteni sisimmässä koitan otella selkoa minkälaisia pizzoja siellä takanani oikein olikaan menoillaan. Kinkkua. Tomaattia, ja salamia, kyllä oreganoakin. Jotain juustoa. Melko huonoa juustoa, lepsua. Ja siinä jossain liepeilläni koulukaverit löpisevät, ja lätisivät, he löpisivät löpisemistään, ne. Mitä kaikkea olikaan puikahtanut tapahtumaan linja-autossa. Ooh. Mitä missäkin, kenelle, millä tavalla ja kuinka, mitä mitä. En minä niitten seurassa ollut, vaikutuspiirissä vähän. Eikä minua jotenkin vaan viehättänyt sopeutua mukaan, minulla oli toiset halut, into johonkin erilaiseen, katseeni kahmoi minua etäälle heistä, etäälle, ympärilläni kaiken kaikkeillessa, ja kaikki minussa oli tyyntä, varmaa, he olivat heijastumatta, en erottanut kaupungintalolla viisareita, digitaalitkin sumeilivat, olivat hillona, punaisena makeana hillona, minulla oudon hyvä olla, oli oudon hyvä olla ja hymyilinkin jo päin luomiani.

- Sinä oot nyt niin hiljanen.

Taivuin tuimasti.

- Minä oon hiljanen.

Lasissa paahtoi ahtaasti. "Tell me how will I know who you are..."

Kappale hiipumaan. Mietin kenkiäni. Äiti oli huomannut nauhojeni laidan. Uudet puhelinpöydällä. Joten vaiha nauhat. Vaihdoin...

- Muistatko sinä mistä se seuraava elokuva kertoo?

Apuani tarvittiin. Sanoin etten tiedä. Taisin olkianikin kohauttaa. Ja muistin tarkalleen mitä esitteestä olin saanut irti ja aloin ajatella sitä ja katsoin taas ulos ikkunasta. "Myöhemmin Marysia kuulee vahingossa tyttöjen keskustelun, jossa he juoruavat hänestä. He kutsuvat Marysiaa Tytöksi Ei-kukaan, jota ei koskaan tulla hyväksymään heidän maailmaansa." Mietin. Entä jos hyväksyttäisiinkin yhtäkkiä, tai vähitellen, tarkoittaisiko se mitään muutosta ihmisessä.


Sekalaisia 99-07  1

JOSKUS VAIN (10.9.99)

Olen kadulla.
Vain jalankulkijoita ja muuta.
Olen torilla.
Vain osteskelijoita ja muita.
Menen kouluun.
Vain koululaisia ja semmoista.
Menen pihalle.
Vain välkälläolijoita ja semmoisia.
Tulen kotiin,
vain keittiö ja toiset,
kävelen parvekkeelle.
Vain aurinko ja jotain joka ei ole aurinkoa.

SUURINPIIRTEIN (29.9.00)

ihmisiä, ihmisiä.
heitä on suurinpiirtein
yhtä hyvä katsella ja
he ovat niin tärkeitä
kuin kaikki muukin
kun linja-auto
liikkumassa kaupungin läpi
ja kääntyy ja valuu
etenee ja kääntyy.
ihmisiä, jokainen
heistä yksi kaikista.
välttämättömyys. osa tätä.
yhtä paljon heille olisi
puhumista tekemistä olemista
kuin kylteille siellä täällä
jossa mustan koiran
päällä punainen rasti.
tai kapeat viivat asfaltissa,
taksien katolla
keltainen mollukka
jossa aina lukee ula
tai jotain muuta.

SÄVY SÄVYYN (15.5.01)

Pilvenpiirtäjän ylimmän kerroksen
parvekkeen kaiteella mahallaan
kamppailee päähenkilö,
pahis roikkuu kravatista
(punainen, mutta pahis on värisokea),
pahis laukoo D- ja F-sanoja.
Aivan alhaalla asfaltilta
millenium-aaton ihmismassat seuraavat
jännityksestä kohisten.
Mitä he luulevat että tapahtuisi.
Ylhäällä päähenkilön napit auki
ehkä rintakarvojen puoleen väliin asti.
Paisunut otsasuoni hohtaa hiessä.
Päähenkilö tempaisee
hitaasti mutta
varmasti
viidakkopuukon niskastaan jököttämästä,
sitten vaan nirhaisee
kravatin – pahiksen silmät
möllöttää
- rits,
pahis liehuu puvussaan
yössä, valonheittimet nuolevat
hänen ilmeitään ja raajojaan,
ärjyntä laukeaa
suurin piirtein
pakettiauton katon serpentiinien korkeudella.
Päähenkilön ja pahiksen x-naisystävän
pitkät ja kiihkeät otsasuortuvat
loimuavat päähenkilön tähytessä kaiteelta
olohuoneeseen jossa kaikki on
miten sattuu eikä ihan niinkään
asuntoon jonne päähenkilömme
tylyt askelet
katoavat.

HEINÄT (19.6.02 18:43)

Heinät hölskyy ja heiniä hytkyy
voikukat ja ruoho huojuu värisee
lehdet kuohuu, oksia kiitää
latvat pauhuaa rajuina pauhuen
hiukset läpättää viuhuviin korviin
T-paidan hihat räjähtää täyteen
siemenhiutaleet ampuu syliin
taivas tukehtuu pilviin kirkkaisiin
lokki puskee paikallaan räpyttäen
neonvihreä kirva miettii polven rinteessä
kun valo jytisee esiin
aurinko tykittää katseensa
istun turkoosilla penkillä tuulessa

TYHJYYS (7.10.03)

Kahvi kuihtuu lasiin
Banaanit märäntyy kulhoon
Muovikukat surkastuvat maljakon sisään
Pöly ahmii tietokoneen, pöydän, tavarat
Potkin jääkaapin seinän läpi kuuhun
Pää irtoaa
kädet irtoaa, putoaa
Vettä
sataa
Ikkuna kaatuu
Talo helähtää
Kaupunki uppoaa sortuen
Maapallo muruksi kutistuu,
galaksit lerpahtavat
Universumi luhistuu
Se ei enää kehtaa.

AAMULLA (2.6.04)

Nousen alta syvänpunaisen täkin,
haen siniseen kuppiin kahvia,
napsautan keittimen päältä,
otan hillomunkin,
lisään punaista maitoa,
katson ruskean sävyjen kiertelyä, kumpuamista.
Astelen mukavasti takaisin sänkyyn, kyljelleni,
otan hörpyn, haukun,
pehmeät maut tepastelevat päässäni,
lipuvat mahaani vähä vähältä.
Lasken kupin lattialle, munkki kantenaan.
Käyn selälleni,
jalkopäästä valkeahkojen verhojen raosta
juuri ja juuri yli kerrostalon säihkähtää
kirkas kimpsu säteileviä terälehtiä,
tyynyni kupeeseen viipaleeksi.
Ja sitten tajuan
tämän

STRANGELET (8.1.05)

Yöchatin juontaja ottaa yhtäkkiä hopparihousuistaan
pumppuhaulikon, imee kitaansa ja tekee Cobainit.
Paitsi tästä jää parempia todisteita.
Mäkihyppääjä repii kesken v-tyylin kainalostaan puukon
ja survaisee täysillä rintaansa.
Sponsorit eivät ole mielissään.
Formulakuski kaasuttaa 3 sekuntia ennen starttia
keulille ja mätkäyttää täysillä ekaan mutkaan.
Kypärän sisältä löytyy tutkimuksissa aivomönjäinen ruutupaperin pala jossa:
nobody loved me.
Sveitsiläisessä ydintutkimuslaboratoriossa tiedemies
törmäyttää 2 hiukkasta yhteen niin että universumi tuhoutuu nanosekunnissa.
Jossain Jumala miettii -
sinne meni Pulp Fiction, Beethovenin yhdeksäs, Me naiset,
ja muu höskä.

JONOSSA (1.11.06)

Harmonikan sointi täyttämässä kongia.
Jonotan nostoautomaatilla parkkipaikan puolella.
Takana rullaportaissa pikku poika astelee paikallaan väärään suuntaan.
Jokainen ohi lipuva tuntuu olevan tympeä naamaltaan ja ilmeeltään.
Kuitenkin jostain tulossa ja jonnekin menossa.
Kaikilla niillä oletan olevan tyynyliinan johon illalla painaa ikioma poskensa.
En oikein tiedä mitä mieltä olla tästä hetkestä.
Sitten tulee minun vuoroni.

JOSKUS (13.2.07)

Joskus on maailma ihan liikaa.
Joskus lappuja ilmoitustaululla liikaa.
Joskus liikennevaloissa odottavat autot liikaa maailmaa.
Joskus juustohyllyn muovipaketit ihan liikaa maailmassa.
Joskus liian maailmaa ne ainaiset mainokset joka raossa,
ja liian väärää, ja tottapa kuitenkin.
Joskus asiat tavoittaa sinua,
kaitsee sinua, tulee kiinni,
ihan liiasti, niin maailmasti,
aivan kuin kaikki olisi pakahtua,
sietämättömän lähellä riuhtaista sinut muualle,
olet rajalla, ilmaan huitaistulla,
ja kengännauhat vain vaivoin sietävät olla muuttumatta perhosiksi,
kengät kukiksi,
aina silloin joskus kun maailma on ihan liikaa,
vaikka tasan maailma se on,
eikä se helppoa ole,
mutta niin ei pidäkään.