Olin toissailtana Ravintola Nokan koekeittiö Kokassa järjestetyssä illanvietossa, jossa ryhmä jounalisteja kokkaili hyvin opastettuina ruotsalaisesta vodkasta täyden aterian. Homma toimi kuin sata naalia, sillä aina kun joku vieraista oli mokaamassa, astui asiansa hyvin taitava keittiöpäällikkö puikkoihin.
Ilta oli hauska ja kostea, mutta ennen kaikkea se täytti minut uskolla siitä, että olen syntynyt kauha kädessä.
Tuijotin tänään Lihakonttorissa jäistä seitsemän kilon kalkkunaa epäuskoisen näköisenä. Mitkä ovat todennäköisyydet siihen, että se on juuri oikein kypsennettynä lauantaina kiitospäivän aterialla? Ainakin beaujolais nouvauta tarvitaan paljon. Ja siis lähinnä kokin lämmittämiseen. Jos fogeli onnistuu hyvin, saatan jopa postata siitä kuvan.
Niille, jotka eivät ole Läskilaakson helmeen Lihakonttoriin tutustuneet, voin vain varauksetta suositella kauppaa. Se on auki arkisin vain neljään, eivätkä valikoimatkaan ole kovin laajat, Mutta mikä palvelu! Ja mitkä lihat! Myös hintataso on erittäin kohtuullinen.
Samassa rakennuksessa kulman takana sijaitsee Wotkins, myös hyvä lihakauppa. Kannattaa kurkata molemmat, ja tehdä sitten päätös siitä, kummassa asioi. Itse asioin molemmissa; makkarani haen Wotkinsilta, mutta jauhelihani Lihakonttorista.
3 kommenttia
Anonyymi
19.11.2010 18:34
Kannatetaan! Lihakonttoria meinaan. Niiden lihoja saa nykyään kaupoistakin, mikä on pirun tervetullut vaihtoehto pirkkajauhelihaskeidalle. Ikävä kyllä turhan usein kyseisissä pakkauksissa on -30% punainen lappu päällä, mikä vaan kertoo siitä ettei tarpeeksi moni ole valmis maksamaan paria euroa enempi per kilo jauhelihastaan...
Onnea vaan kalkkunan kanssa! Mites ajattelit saada sen sulaksi ennen huomista?? Jos postaat kuvan niin pistä resepti myös.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Tuomas Vimma
22.11.2010 18:36
Kohmeista, ei jäistä. Olivat ottaneet Lihakonttorissa kalkkunan ajoissa sulamaan. Taas osoitus hyvästä palvelusta. Mikäli emme olisi hakeneet fogelia, olisi se jäänyt heille haisemaan (tai olisivat joutuneet syömään sen pois).
Kalkkuna onnistui itse asiassa paremmin kuin odotimme. Sulloimme kalkkunan sisään sekoituksen, joka koostui WTCn jenkkikaupasta ostamastamme mausteseoksesta, itse leipomastamme maissileivästä, konjakissa liekitetyistä herkkusienistä, pieneksi hakatusta pekonista sekä selleristä ja muusta vegestä. Lopuksi ängimme fogeliin vielä nyrkin kokoisen klimpin sian kylkeä. Tukimme molemmat päät cocktailtikuilla kiinnitetyillä kestileivän palasilla.
Ruskistettuamme pinnan 150 asteessa käänsimmä linnun rintapuoli alaspäin ja paistoimme n. 4 tuntia 100 asteessa jatkuvasti sitä kanaliemellä valellen. Tuloksena sisälämpö 75 astetta luun vierestä, 80 astetta rintafileessä, rapea kuori ja sairaan mehukas liha.
Kalkkunan tarkoilimme stuffingin, gravyn, mac&cheesen, herneiden, maissin sekä erilaisten hillojen kera. Kahdentoista vieraan jäljiltä jäi vielä rääppäisiä varten reilusti lihaa. Lopuista lihoista ja ruhosta keitimme kalkkunakeiton.
Kamerasta loppuivat patterit juuri ennen kun lintu meni uuniin. Kuinkahan saisin kuvani luurista ulos? En jaksaisi jalkautua hankkimaan sopivaa piuhaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Tuomas Vimma
23.11.2010 09:08
Vielä pienenä lisänä: Tervetuliaisdrinkkeinä tarjoilimme munatotia. Näin loppuvuodesta glögiä (vaikka kelpo juomaa sekin) tulee vastaan joka paikassa, joten päätimme pitää jenkkiläisen linjan myös tässä. Reseptin kaivoin täältä:
http://www.eggnogrecipe.net/traditional-eggnog-recipe.html
Kannattaa varata kunnolla aikaa ja tehdä tarpeeksi kerralla. Suosittelen.
Jälkiruokana kurpitsapiirasta vaahterasiirappikermavaahdon kera.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin