Woolloomooloo, Sydeny. Istun urheiluatuon kyydissä, jonka ratissa on pienet siivet ja B-kirjain, mittarissa lukemat 340 kilsaan saakka, eikä takana juurikaan istumatilaa. Olemme tulossa Buzosta; Wine Library -nimisen viiniravintolan sisarravintolasta syömästä (rapupastaa sekä keitettyä porsasta, paljon grappaa), josta rouvan sydenynvuosienaikainen duunikaveri on poiminut meidät jatkoille.
Woolloomooloo on Sydenyn uusia kehittyviä alueita, jossa vanhoilla neliöillä tehdään rahaa. Auto pysähtyy lentokenttähangaarin näköisen hallin eteen. Oven edessä lukee Blue. Digitalisten muodollisuuksien jälkeen pääsemme sisään ja marssimme iäisyyden tyhjän salin lävitse. Lopulta nousemme hissillä viidenteen kerrokseen, jossa mitättömän näköisen oven avaa libanonilainen isäntämme.
Parinsadan neliön kaksikerroksisen kämpän huvittavin puoli on 12 Andy Warholin työtä olohuoneen seinälllä (6 dollaria, 6 Marilynia), joista kaikki eivät ole edes mahtuneet kunnolla esille. Juomme viskiä ja katselemme terassin eteen parkeerattuja vedeitä sekä öistä Sydneytä. Paikalla on lisäksemme muutama Lähi-Idästä oleva liikemies, isäntämme sekä kaksi venäläistä kaksikymppistä kaunista nuorta naista. Miehet juovat viskiä, naiset punaviiniä. Pepsiä olisi vessassa.
Tuijottelen parvekkella röökillä Sydenyn valoja ja mietin kuinka olen päätynyt tänne. Takauman paikka.
Viikko sitten lensimme rouvan kanssa Losista Cookinsaarille. Tarkemmin sanoen Rarorotongallle. Cookinsaaret ovat Polynesian viimeisin raiskaamaton linnake, jossa rantoja ei ole vielä myyty suurille hotelliketjuille. Kämppämme oli suoraan rannalta, jossa ryhävallat leikkivät kivenheiton päässä aamupäivisin. Koska saaren julkinen liikenne koostui kerran tunnissa myötäpäivään, ja kerran tunnissa vastapäivään kiertävistä busseista, tein ainoa järkevän muuvin ja kävin paikallisella poliisiasemalla suorittamassa prätkäkortin.
Koska en ole koskaan aikaisemmin ajanut mitään henkilöauton ja Jopon väliltä, kiskaisin ekalla käynnistyksellä komeasti kaikki oranssit pömpelit nurin ja piikin melkein kyttiksen parkkiksen seinään. Treenailtuani vartin haastava (?) testi onnistuu toisella yrittämällä ja saan pumaskat käteen. 120-kuutoinen skootteri maksaa 10 euroa päivässä, jota pidän melko hyvänä diilinä.
Viikko paratiisisaarella pyrähtää nopeasti. Ruokavaliomme koostuu lähinnä mahi-mahista (eli dolfiinista, jota ei pidä sekoittaa delfiiniin, joka sekin on maukas elukka), wahoosta (raitamakrilli, yksi merten nopeimmista kaloista) sekä tonnikalasta. Päivät kuluvat saaren ympäri kruisaillessa, mustia helmiä vertaillessa ja snorkaltessa. Tämä on juuri sitä, mitä hektisen Väli-Amerikan jälkeen kaipasimme. Paikallisista ravintolosta testaamme parhaat; Trader’s Jack, Café Salsa, Tamarind sekä Maire Nui. Ruoka on kauttaaltaan hyvää, hintatason ollessa jossain Fidjin ja Tahitin välimaastossa (siis noin puolet Suomen hintatasosta). Viineihin ei kannata edes koskea. Juomme siis bisseä ja väkeviä.
Sydneyn lentokentällä meidät vedetään sivuun. En tiedä johtuuko se rouvan Panama-hatusta vai meidän olemattomista matkatavaroista, mutta vaikutamme epäilyttäviltä. Meillä on laukut täynnä naamioita ja puuveistoksia Cookinsaarilta, kasvinsiemeniä kolmelta mantereelta sekä sikareita Nicaraguasta, joiden kaikkien olemassaolon olen kieltänyt maahantulokaavakkeissa. Kolmekymppinen ystävällinen mimmi penkoo laukkuja jutelellen samalla vaimoni kanssa. Minä keskityn hikoiluun. Lopuksi tullimimmi viittaa meidät jonon ohi sisään. Tervetuloa. En vieläkään käsitä miksi.
Ensimmäisenä iltana olen flunssassa ja väsynyt. Käymme syömässä Paddingtonissa thaikkua. Päädymme hotlalle nukkumaan kahdeksalta illalla. Seuraavana päivänä marssimme Oxford Streetin päästä melkein päähän ja shoppaamme. Seuraava etappimme on nimittäin Tokio, emmekä tule pärjäämään siellä pelkillä shortseilla ja bikineillä. Oxford Streetin päästä löydämme Wine Library –nimisen viinibaarin, jossa on tarjolla Sipoon puhelinluettelon verran viinejä sekä kerrassan loistavaa jänispateeta. Päädymme juttusille omistajien kanssa, ja meille järjestyy pöytä muuten viimeistä pöytää myöten varattuun Buzoon...
