Fläsklägg med rotmos

Pyörähdin Tukholmassa tutustumassa paikalliseen ravintolatarjontaan ja yöelämään monen vuoden tauon jälkeen. Lahden länsipuolelle minut ajoi lähinnä halvan kruunun tuoma ostovoima sekä mukava matkaseura. Pyysin kaupunkia hyvin tuntevaa ystävääni suosittelemaan paikallisesta tarjonnasta parhaat täkyt, jotka sitten rastimme kahden illan aikana tunnollisesti.

Suurin pettymys oli luonnollisesti Östermalm. En tiedä minkä näköisestä koneesta siellä kammetaan ulos niitä tukka takana –klooneja ja Madde-kopioita, mutta moikkailin koko illan eri ihmisiä kuvitellessani törmänneeni niihin aikaisemmin. Ratkeamispisteeseen täyteen ängetyissä ”luksusbaareissa” sai pulittaa 170 kruunua keskinkertaisesta drinkistä, Bon Jovi soi ja kaikki oli niin cool. Muutamissa viivyimme vain yhden drinkin verran, niin svedukosmista meno oli. Ainoa pakopaikka svenssonien klooniarmeijalta löytyi yllättäen Hotel Stureplanin Bollinger-baarista, jossa saimme istua lauantai-iltanakin rauhassa.

Pettymys oli myös ateria Sturehofissa. Olin kuullut etukäteen paljon hyvää paikasta, ja aluksi ympäristö näytti hyvältä. Kaikkien kolmen sapuskat olivat kuitenkin melko näädät, varsinkin sinisimpukkalautaseni oli niin epäilyttävä, että puolet jäi syömättä. Viinilistan hintataso herätti myös avoimia naurunpyrskäyksiä.

Södermalm oli sitten aivan eri maailmasta, ja vanhana punavuorelaisena olin heti kuin kotonani. Reissun paras löytö oli Ravintola Pelikan, 1660-luvun jäänne, jota on kauniisti varjeltu. Ruoka oli übersvedua, rasvaista ja maittavaa, sillit taivaallisia, akvaviitti virtasi ja homma toimi muutenkin kuin sata naalia. Hintatasokin oli Söderin yleistasoa, eli Helsingin hintoihin tottuneelle oikein sopiva. Suosittelen lämpimästi, joskin aitoruotsalainen ruoka, kuten fläsklägg med rotmos, saattaa olla melko raju setti kevyempään appeeseen tottuneelle. Vegejen kannattaa passata suosiolla.