Hummeria ja kalapuikkoja

Kiroittelen tätä hammockissa makoillen, erittäin vahvasti rommipitoista piña coladaa siemaillen. Kuten ne, jotka tätä blogia seuraavat (kaikki kolme) ehkä tietävätkin, lähdimme rouvan kanssa kuuden viikon reissulle maailman ympäri. Kuusi viikkoa on naurettava lyhyt aika tällaiselle reissulle, mutta valitettavasti se oli maksimi, mitä pystyimme repimään irti. Ollakseni aivan rehellinen, alunperin tarkoitus oli lähteä vain Sansibarille, mutta pikku kännissä matkatoimistossa rouvalta lähti mopo käsistä. Sansibarille ei koskaan päästy, mutta nyt ollaan Costa Ricassa.

Tämän hetkinen hammock sijaitsee Karibianmeren rannalla meikäläisen makuun pikkuisen liian turistisessa mestassa. Sadalla jennkitaalalla saa oman 60 neliön mökin biitsiltä, huonepalvelun ja uima-altaan, mutta ilmeisesti ei wlania. Syy kyseiseen majoitukseen on se, että kiskaisemme hirveät perseet paikallisella pontikalla eilen illalla, kun äkillinen rankkasade ajoi meidät etsimään suojaa tienvarren hökkelibaarista (hävisin $3 dominossa paikalliselle mestarille, rouva yritti ostaa meille 16-vuotiasta palveluspoikaa, jolla onneksi ei ollut passia). Skraaba oli sen mukainen, että jouduimme muuttamaan matkasuunnitelmia; 4 tuntia San Joseen paikallisella bussilla olisi ollut liikaa.

Hiukan takautumaa muutaman edellisen illan ruokiin: Superturistinen Bocas del Toros ei naurattanut hetkeäkään. Nostettuamme pelivaluuttaa viimeisestä automaatista nappasimme ensimmäisen veneen Islas de Bastimentosiin; kymmenen minuutin matkan päässä olevaan saareen, jossa ei ollut yhtään rastaa didgeridoon kanssa tai lattea tarjoavaa wi-fi-kahvilaa. Ensimmäisenä iltana päädyimme Rootsiin syömään mereneläviä ja napsijaa (joka oli sittenkin punanapsia, my bad). Seuraavana iltana teimme sen virheen, että kysyimme hollantilaiselta neuvoa iltaruokailun suhteen. Virhe, jota en tee enää koskaan uudestaan. Meidät neuvottiin toiseen paikalliseen veden päällä sijaitsevaan ravintolaan, jonka nimeä en enää onneksi muista. Jo lista epäilytti, mutta suosituksen perusteella uskaltauduimme tilaamaan merenelävälajitelman. Riittää varmaan jos kerron, että saimme annoksen kalapuikkoja.

Ruuasta vittuuntuneina marsiimme hyväksi toteamaamme Rootsiin ja tilasimme hummeria (yritän uploadata kuvan, katsotaan onnistuuko). Viidellätosta taalalla söimme helvetin hyvän hummerin, joskin jätkältä puuttui sakset, jotka ilmeisesti myytiin toisessa annoksessa naapuripöytään.

Saarilta kiskaisimme suoraan Costa Ricaan (onneksi olemme liikkeellä vain käsimatkatavaroilla; raja-aseman silta oli ehkä kuumottavin pitkään aikaan). Ensimmäisenä iltana päädyimme paikallisen ranskalaisen kissan pyörittämään pikkupaikkaan, jossa tarjolla oli kania sekä vanilialla maustettua kalaa, jonka asettuminen Linnén järjestelmään jäi epäseleväksi . Ruoka oli helvetin hyvää, mutta halvin viinipullo maksoi $40, joten huuhdoimme sen alas paikallisella bissellä. Matkalaukussani raahaamani 7-vuotias rommi osoitti taas paikkansa hammockissa illalla makoillessa mölyapinoiden huutelua kuunnellessa (jossain vaiheessa mulla oli poikanen päässä).

Eilinen ilta taas meni poskelleen ruuan suhteen. Söimme ylihintaisen ja mitäänsanomattoman lounaan (jenkkien suosittelemassa) paikassa , ja kuten aikaisemmin kerroin, jäi illallinen rankkasateen takia melko nestemäiseksi.

Seuraavaksi matka vie San Joseen, ja koska rouvalla on huomenna synttärit, yirtän etsiä Costa Rican parasta ravintolaa (oletan jostain syystä sen löytyvän pääkaupungista). Kerron miten kävi.