Hyvä feikki on parempi

Helsingin etnisiä ravintoloita on perinteisesti leimannut se, että maut on vesitetty pohjoiseen suuhun sopiviksi. Esimerkkinä toimii vaikkapa eurokinkki. Ei sillä riisin kanssa tarjoiltavalla seitsemän euron kanalimalla ole paljoakaan tekemistä sichuanilaisen keittiön kanssa, vaikka nimeksi laitettaisiinkin kung pao. Samoin on käynyt inkkarille ja nepelle ja varsinkin meksikolaiselle ruualle. Parhaiten lienee säilyttänyt alkuperäisyytensä japanilainen keittiö.

Aina välillä kaupunkiin putkahtaa kuitenkin pieniä ravintoloita, jotka eivät ole antaneet periksi, vaan tarjoavat aitoja ja autenttisia makuja. Innostuneena suuntaan näihin yleensä heti niistä kuultuani. Useimmiten – ei kuitenkaan aina – tuloksena on jonkinasteinen pettymys. Valitettavan usein ruoka on nimittäin pahaa.

On kenties raakaa mutta totuudenmukaista kirjoittaa, ettei kaikkien maiden ruokakulttuuri valitettavasti ole yhtä korkeatasoista kuin vaikkapa ranskalainen, italialainen, turkkilainen tai korealainen. Esimerkiksi kuubalainen ruoka muuttuu yleensä syömäkelpoiseksi vasta kun siitä tehdään ns. nakit ja muusi –versio. Jos minun pitää valita autenttisuuden ja maun väliltä, valitsen maun.

Syy, miksi nämä ravintolat eivät pitkään menesty, on usein se, että niiden perustajilla/omistajilla/kokeilla on jokin hellä suhde kyseiseen ruokakulttuuriin. Se, että on syntynyt Serbiassa tai viettänyt 20 kesää siellä, ei tee serbialaisesta ruuasta hyvää (mitä se ei muuten todellakaan ole). Rakkaus irlantilaiseen mieheen – oli se kuinka palavaa tahansa – ei tarkoita sitä, että irlantilaista ruokaa kannattaisi myydä ravintolassa Suomessa.

Vaikka pidänkin Suomesta maana melko paljon, ei se tarkoita sitä, että koskisin pitkällä tikullakaan kalakukkoon tai kotimaisiin marjaviineihin. Vaikka suomalaisessa ruokakulttuurissa on paljon hyvää, ei se tarkoita sitä, että puhtaasti suomalaista ruokaa tarjoilevaa ravintolaa kannattaisi avata Lontooseen. Sen sijaan parhaimpia suomalaisia raaka-aineita ja valmistustapoja hyödyntävä ravintola voisi menestyä. Kunhan siellä ei tarjoiltaisi kuopiolaisella reseptillä valmistettua kalakukkoa.

PS) Helsingin parhaan thaimaalaisen ravintolan metsästys alkaa lähetä loppuaan. Onko minulta jäänyt vielä joku helmi kokeilematta?