Kävelin rouvan kanssa eilen illalla kymmenen maissa Espalta Viiskulmaan. Reitin varrelle sattuu Helsingin gourmetmutka, joka alkaa Postresista (jossa kävimme tekemässä pöytävarauksen), jatkuu Olon ja La Tablen (entinen Carma), koukkaa Chez Dominiquen kautta ja päättyy Groteskiin. Groteskin baariin mekin päädyimme, jossa odotti iloinen yllätys viiden euron samppanjatarjouksen muodossa.
Lasilliset Pol Rogeria (ei kummoinen valinta – tiedän – mutta halpa) edessämme pohdimme ohittamiamme ravintoloita. Olo nyt oli tietenkin viimeistä paikkaa myöten täynnä, kiitos uutuuttaan kiiltelevän Michelin-tähden. La Tablessa ei ollut ainuttakaan asiakasta, Dommassa vain yksi pariskunta. Grotesk sen sijaan oli kuin naulalla lyöty. Selityksenä oli City Deal –tarjous, jota on kuulemma myyty yli 1700 kappaletta.
Halpaa kuplajuomaa tissutellessamme keskustelimme edellisestä illasta. Munkkiniemen ylpeys, Solna, täyttää näillä näppäimillä 45 vuotta, ja olimme käyneet testaamassa uuden ruokalistan, johon on nostettu lajitelma klassikkoherkkuja vuosikymmenien takaa. Siitä on todella pitkä aika, kun olen viimeksi syönyt coeur de filet Cafe de Parisia pekonipapujen kera. Suosittelen lämpimästi. Vaikka Munkka on kaukana, on käynti reissun arvoinen.
Sunnuntaina on edessä lähtö Etelä-Ranskaan, maailman parasta bouillabaissea etsimään. Kuten usein, pöytävaraukset ja hotellit ovat vielä hieman auki, kun ranskalaiset eivät ole mitään erityisen lahjakkaita vastaamaan sähköposteihin. Täytyy varmaankin ottaa puhelin kauniiseen käteen ja tehdä pieni soittokierros. Koiralle kuitenkin löytyi reissun ajaksi koti, kun kaveri ottaa sen mukaan ilvesmetsälle. Jos se saa lynx lynxin kiinni, teen kisusta ensi talveksi lätsän.
