Elokuu on lempiaikani vuodesta. Kiitos Itämereen lannoitteitaan dumppaavien kepulaisten, ilmastonmuutos on tehnyt elokuusta säiden puolesta parhaan kuukauden. Porvoossa, jossa olen ensisijaisesti aikaani viettänyt, lämpötilat ovat olleet öisinkin lähes trooppisia. Sinänsä hyvä, sillä 1700-luvun lopulta olevassa kalastajatorpassamme ei juuri lämmitystä sitten ole.
Heinäkuun pidin kokonaan bloggaustaukoa ja keskityin Porvoon ja Loviisan alueen alkutuottajien metskaamiseen. Kiertelimme pakettiautolla Pellingin, Ruotsinpyhtään ja Vessön luomu- ja pientuottajia, keräsimme ainekset illallista varten ja nautiskelimme. Hyväksyimme vain samana aamuna lähialueelta kalastetut fisut, vaikka monessa paikassa meille tuputettiin norjalaista tai kanadalaista. Itä-Uudellamaalla on myös useita itsepalveluperiaatteella toimiva vihannespuoteja, joiden veget vetävät hanuriin kauppatorin ylihintaista tarjontaa. Poskettomin tarjous oli Ruotsinpyhtäältä löytämämme ”2€ lohileipä ja kahvi”.
Lähes kolmen viikon ajan ruokavaliomme onkin koostunut lähinnä tuoreesta kalasta ja vihanneksista. Se yhdistettynä reippaaseen fyysiseen työhön ja ulkoilmaan, on saanut meikäläisen elopainon putoamaan kaksinumeroisiin lukuihin, mikä lienee melko tervettä.
Saimme faijaltani viime vuonna lahjaksi uuden grillin, jota en kuitenkaan ehtinyt silloin testata. Nyt grilli on laulanut lähes päivittäin, ja toimii myös savustuspöntön alusena. Landella kokkaamisen huonoin puoli on kuitenkin ollut melko ahdas keittiö, jossa tulee ruuhkaa, jos sinne änkeytyy enemmän kuin yksi kokki. Päätimme rouvan kanssa väsätä toissakesänä raivaamallemme pihalle kunnollisen kesäkeittiön.
Jossain vaiheessa, suunnitelmien piirtämisen ja K-Raudan välillä, mopo lähti sitten hieman käpälästä. No, grilli on nyt puolivalmis (eilen valoimme välilaatat), mutta sen pitäisi olla täydessä tikissä elokuun lopussa, kun vietämme rouvan synttäreitä. Rouvan toimiessa mesuna, olen viime päivät roudannut sementtiä, soraa ja muurauslaastia, sekoittanut kuraa ja takonut metrisiä rautapaaluja maahan. Eilen minut ylenneettiin konttikiinalaisesta kalkkiryssäksi. Liksakin on shanghailaisen Tessin mukainen...
Nyt siis takaisin arjessa. Alla hieman kuvia tältä kesältä.
3 kommenttia
Anonyymi
4.8.2011 23:33
Heti kirjoituksesi alussa mollaat maanviljelijöitä jotka väitteesi mukaan dumppaavat lannoitteensa Itämereen ja tällä toimenpiteellä edesauttavat ilmastonmuutosta. Sitten perään kirjoitat miten hyvää ruokaa täältä saa. Jos lannoittaminen loppuu loppuu myös kotimainen ruoka. Luomu on kuitenkin sellaista pienimuotoista hommaa ettei toimi isossa mittakaavassa.
Maanviljelijöiden päästöt ovat kuitenkin pientä siihen verrattuna mitä teollisuus saastuttaa vesistöjämme. Suurin ongelma ei kuitenkaan ole täällä Suomessa vaan rajan toisella puolella. Venäjällä sitä vasta se saastuttaminen osataankin. Meillä täällä ollaan EU:n mallilapsia ja tehdään kaikki asiat niin ekona vaikka oikeasti mennään ihan päin mäntyä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
5.8.2011 09:43
Itämeren suurin pilaantumisongelma on ravinteiden kertyminen veteen ja sen aiheuttama veden rehevöityminen.Veteen maalta kulkeutuvat ravinteet saavat levät kasvamaan, ja ne voivat levittäytyä rantaveteen laajoina levämattoina. Levät pilaavat veden, ja se samentuu ja alkaa haista pahalta. Ravinnon lisääntyessä monet eliöt sairastuvat ja kuolevat, koska ne eivät ole tottuneet rehevöityneeseen veteen. Hajottajat esim. hajottajabakteerit alkavat hajottaa ravinteiden ansiosta entistä nopeammin kuolleita eliöitä, ja niin ne myös kuluttavat enemmän happea. Hapen vähetessä Itämeren eliöiden on entistä vaikeampi elää vedessä.
Pahimpia Itämereen ajautuvia ravinteita ovat typpi ja fosfori. Itämereen niitä kulkeutuu metsistä lannotteiden ja maatalouden lannotteiden mukana sekä asutuksen jätevesistä.
et silleen...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Tuomas Vimma
5.8.2011 09:49
Itse asiassa, tuo ei pidä ollenkaan paikkaansa. Ensinnäkin, Maatalous on Suomessa merkittävin yksittäinen ihmisen aiheuttaman ravinnekuormituksen lähde; sen osuus on 43 % fosfori- ja 35 % typpikuormasta. Ilman luonnonhuuhtoumaa maatalouden osuus on 60 % fosforista ja 54 % typestä.
Toiseksi, ostamalla siimapyydettyä kalaa sekä pientuottajien luomuvihanneksia, pyrin nimen omaan välttämään Itämeren rehevöitymisen lisäämistä omalta osaltani.
Kyllä, kepulaiset bundet ovat suurimpia syypäitä kun etsitään Itämeren saastuttajia. Esim. Pietarin vedenpuhdistuslaitos on nykyisellään huomattavasti tehokkaampi kuin lukuisat kotimaiset. Ei niitä ryssiä voi aina kaikesta syyttää,.
Olen seurannut pieneltä alueelta Itämeren muutosta yli 30 vuoden ajan. Omalta rantakaistaleeltamme on täysin kadonnut rakkolevä jo vuosia sitten. Keskustelin pellinkiläisten kalastajien kanssa, jotka kertoivat kampelan olevan näinä päivinä vain muisto paremmilta ajoilta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin