Kesää ja kinkkiä

Olin eilen ensimmäistä kertaa Herra ties kuinka pitkään aikaan Suomenlinnassa piknikillä. Eväsretkiseurana rouva ja takaisin Suomeen palautunut H sekä koiramme Weissmüller. Mäiskeet skorasimme Ekberegiltä, juomaksi pinkkiä kuplivaa pitkäripaisesta.

Aurinko paistoi, ruoka ja seura olivat loistavia. Pistäydyinpä uimassakin. Tästä ei paljoa kesäpäivä kaupungissa enää parane.

Illan viiletessä alkoi leivonnaisten lisäksi tehdä mieli hieman suolaista. Palautessamme kotikulmillemme päätimme kokeilla Lönnrotinkadulle entisen Fortune Housen tilalle auennutta Emmyä – nimestään huolimatta kiinalainen tämäkin. Täytyypä sanoa, että olipas erinomaisen virkistävä kokemus. Emmy kuuluu nimittän Dong Bei Hun kanssa siihen erittäin pieneen ryhmään kiinalaisia ravintoloita, jotka eivät myy ns. eurokinkkiä. Kuten aina sichuanilaisissa ravintoloissa, tulisuusmerkinnät kannattaa ottaa tosissaan. Kokemattomalle palaa muuten seuraavana päivänä helposti uusi pers’reikä.

Palvelu oli harvinaisen ystävällistä, joskin omistajat olivat täysin kujalla. Englannin ja käsimerkkien avulla homma kuitenkin hoitui. Hintataso muutaman euron arkikinkin yläpuolella, mutta mielellään hyvästä maksaa. Myös sisustus eroaa totutusta muovikrääsälinjasta valoisuudellaan ja selkeydellään. Jos haluaa olla ilkeä, voisi sanoa että Ikeassa on viihdytty ehkä hiukan liikaa. Erilainen kinukki siis kuitenkin.

Safkat maittoivat Filmtownista napattuja leffoja katsellessa. Weissmüllerin kippoon päätyi muutaman yön takaisen kännireissun seurauksena jääkaappiin unohtunut Big Mac. Ei senkään turpa tuohesta ole.

PS) Kävelin Postresin ohitse matkalla Suokin lautalle. Bongasin listalta ruokalajin, jonka nimi oli Variaatio suomalaisista tomaateista, tai jotain sinne päin. Onko kukaan maistanut sitä? Tekisi mieli käydä testaamassa, niin tykästynyt olen tämän kesän tomaatteihin.