Lunta tupaan Ranskassa

Palasin juuri viiden päivän pikkukeikalta Lounais-Ranskasta. Olen viime viikot painanut duunia kuin piripäinen amish, joten reissu oli odotettu. Tukikohtanamme toimi palatsihotelli Biarritzissa, josta teimme hallittuja iskuja lähiseudulle. Baskimaa on minulle tuttu aikaisemmilta reissuilta lähinnä Espanjan puolelta, mutta Ranska ja varsinkin ranskalainen keittiö on aina ollut lähellä sydäntäni. Tällä kertaa jouduin ikäväkseni pettymään.

Ranskalaiset jakelevat Michelin-tähtiä omilleen paljon löyhemmällä kädellä kuin muihin maihin. Tähti Suomessa on jo todella kova suoritus, mutta se ei valitettavasti kerro vielä juuri mitään sammakkomaassa. Ruuan taso on ns. paremmissakin paikoissa valitettavasti toisinaan aivan luokantonta. Lähes epäuskon vallassa tuijotin muutaman kerran pääruokaani, joka olisi lähtenyt takaisin keittiöön jos en olisi halunnut olla loukkaamatta illan emäntää. Sama koskee myös viinejä. Lähes jokaisella kerralla kun saimme lasillisen hyvää eteemme, osoittautui että kysessä on espanjalainen viini...

Ranska on vaikea maa syödä hyvin. Minulla on käynyt tähän asti melko hyvä töhö (erästä 2 tähden pariisilaista kusiputkaa lukuunottamatta) Ranskassa, mutta tällä kertaa tuli lunta tupaan. Rakkauttani ranskalaista keittiötä kohtaan se ei vähennä, mutta tarkemmaksi ruokapaikkojeni suhteen kyllä.

Valitettava totuus on se, että mikäli Euroopassa mielii koko loman ajan syödä hyvin, kannattaa suunnata Italiaan. Tai sitten hankkia jokaiselle lounaalle ja illalliselle pöytävaraus varmasti hyväksi tietämäänsä paikkaan etukäteen. Ja mitä hauskaa siinä olisi? Suurimmat kiksit saan nimittäin ravintoloiden ovella kurkkimisesta ja ulkona olevien ruokalistojen selailusta.