Kansainvälinen finanssikriisi yhdistettynä vahvaan euroon sekä Helsingin yleisen hintatason tasaiseen kohoamiseen on saattanut aikaan tilanteen, jossa ulkomailla huippuravintoloissa syöminen on muuttunut – jos nyt ei suorastaan halvaksi – niin ainakin kohtuullisen hintaiseksi. Vaikka en haluaisikaan olla lontoolaisen ravintoloitsijan pöksyissä, kuluttajana tutkin eri ravintoloiden ruokalistoja riemastuneena.
Tehdäänpä pieni vertailu. Iso-Britannian punta ja euro ovat melkein samoissa nykyisin (1e = 0,877 GBP tämän päivän kurssin mukaan). Nopea vilkaisu kertoo, että Lontoon Nobusta irtoaa pääruoka 25 eurolla ja Gordon Ramsaylta kolmen ruokalajin illallinen 103 eurolla. Ei paha.
Ruotsissa on melko lailla sama tilanne. Tukholman Oopperakellarin Menu Prestige köyhdyttää nälkäistä enää 85 euron verran, ja Sturehofista saa gratinoidun puolikkaan hummerin 23 eurolla.
Vertailun vuoksi skannaus kotikaupungin hintatasoon: Chez Dominiquessa alkupalat listalta kustantavat 33 euroa, pääruuat 55 euroa. Viinien hinnoista ei kannata edes aloittaa lausetta. Savoyssa sama juttu; pääruokien hinta vaihtelee 34 ja 47 euron välillä.
Jutun pointti? Ulkomaisten huippuravintoloiden nettisivujen kuolaaminen on ollut jo pitkään harrastukseni. Huippuunsa viritetty hintataso on tehnyt kuitenkin lajista melko lailla samanlaista kuin Vehon sivuilla hengailun. Teoriassa toteutettavia fantasioita, jotka kuitenkin käytännön arjessa osoittautuvat liian kalliiksi. Ei enää. Puhelin käteen, pöytävaraukset vetämään ja menoksi. Ensimmäinen pysähdys Tukholmassa.