Pyydan heti alkuun anteeksi skandien puuttumista. Olo on yksinkertaisesti sen verran hutera, etten jaksa etsia niita jenkkinappaimistosta. Toivottavasti tasta saa kuitenkin jotain selvaa.
Matka on nyt edennyt onnellisesti Jenkkien lansirannikolle Los Angelesiin. tarkemmin sanottuna rouvan jenkkiystavien K:n ja J:n luo Culver Cityyn, joka sijaitsee muutaman mailin Venice Beachista itaan.
Jarkevanhintaisen lennon hankkiminen Vali-Amerikasta Losiin ei ollut aivan triviaali tehtava, mutta lopulta onnistuimme saamaan sellaisen Managuasta. Lento lahti kuudelta aamulla, joten teimme paatoksen ottaa taksin keskiyolla (kun kaikki baarit sukeutuivat) Granadasta. Ajatuksena oli viettaa aamun tunnit Managuan lentokentalla,jossa piti olla ilmainen wifi, toita tehden. Duuninteko (enka nyt tarkoita naita blogimerkintoja) on meidan paratiisireissumme kaarme, ja olemme joutuneet suunnittelemaan matkaamme valitettavasti sen mukaan, etta netti toimii lahes koko ajan.
Managuan lentokentaa aamulla kello yksi: Autio suuri halli, jossa ilmastointi pauhaa niin taysilla, etta joudumme repimaan matkalaukuistamme kaikki vaatteet paalle (mulla ei edelleenkaan ole mitaan muuta pitkahihaista mukana kuin liituraitapuku). Netti ei jostain syysta toimi, eika yksikaan kahvila ole auki. Ainoa kaveri on taysin kamoissa oleva kundi, jonka oikea jalka vuotaa valtoimenaan verta, ja joka kavelee jatkuvaa ympyraa hallissa ja hopottaa taukomatta espanjaksi. Nice...
Lento sujui ongelmitta. Vaihto oli Houstonissa, ja olin toivonut ehtivani maistaa teksasilaista pihvia, mutta melkein juoksuksi meni jotta ehdimme koneeseen.
Losista vuokrasimme auton ja vuokraamon minikartta ainoana aseenamme lahdimme etsimaan rouvan ystavien antamaa osoitetta. Taysin puhtaalla munkilla paadyimme oikeaan osoitteeseen. Kun lopulta isantapari K:n ja J:n kanssa tuli puhe illan ruuasta, aanestimme kotona kokkaamisen puolesta. Rakastan jenkkilaisia ruokakauppoja, enka ole muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta juonut viimeiseen kahteen viikkoon juomakelpoista viinia. Isannan heti alkuun tarjoama Two Buck Chuck (Jenkkien juoduimpia viineja, jotka maksavat $2 pullolta) oli erinomaisen piristava kokemus, mutta makunystyrani himoitsivat Napan viineja.
Ruokakaupassa paasi hieman mopo kasista, ja rouvan ladatessa kalifornian herkkuja mina hieroin itseani viinihyllya vasten. Alkupalaksi rouva kokkasi avokado-parsa-auringonkukansiemensalaattia parmesaanilastuilla ja vadelmavinegretilla. Paaruokana oli pastaa (mulla on ollut aivan karmea pastanhimo jo yli viikon), jossa portobellot, savustettu ja ilmakuivattu kinkku juhlivat valkoviinin ja kerman kanssa.
Ruoka oli taivaallista, mutta illan hauskin yksityiskohta oli kuitenkin Jenkkien ja Euroopan pikku eroavaisuudet. EUn alkuperasuojilla on oikeasti kayttoa, totesin maistellessani amerikkalaista parmankinkkua, parmesaania seka manchegoa, jotka olivat vain kalpeita varjoja esikuvistaan. Oikeaa, reilustisuolattua voita sai kaupasta etsia kissojen ja koirien kanssa erikoishyllyista, eivatka jenkkiystavamme voineet millaan ymmartaa miksi ostimme kokonaisia mustapippureita kun valmiiksijauhettuakin oli halvemmalla tarjolla.
Kello on yhdeksan aamulla, ja seuraavaksi kayn herattamassa rouvan ja vien hanet Beverly Hillsiin aamiaiselle. Huomenna vedamme Mikki Hiiri -korvat paahan ja suuntaamme Disneylandiin. Pukukin pitaisi vieda prassattavaksi, silla yritan saada meille poytavarauksen Spagoon. Katsotaan miten kay...
5 kommenttia
Anonyymi
27.8.2010 12:06
Eiks sulla ole kavereita jotka olis voinut skandit lisätä....esim korvaat ä:n ja ö:n erikosimerkillä ja sitten vaihtaa replace toiminnolla oikean merkin...ton voit toki tehdä itsekin, kun googlaat suomisivun esiin ja kopipeistaat itsellesi ääkköset notepadiin...tän korjaaminen käsin vei sekin alle 5 minsaa
Pyydän heti alkuun anteeksi skandien puuttumista. Olo on yksinkertaisesti sen verran hutera, etten jaksa etsiä niitä jenkkinäppäimistöstä. Toivottavasti tästä saa kuitenkin jotain selvää.
Matka on nyt edennyt onnellisesti Jenkkien länsirannikolle Los Angelesiin. Tarkemmin sanottuna rouvan jenkkiystävien K:n ja J:n luo Culver Cityyn, joka sijaitsee muutaman mailin Venice Beachista itään.
Järkevänhintaisen lennon hankkiminen Väli-Amerikasta Losiin ei ollut aivan triviaali tehtävä, mutta lopulta onnistuimme saamaan sellaisen Managuasta. Lento lähti kuudelta aamulla, joten teimme päätöksen ottaa taksin keskiyöllä (kun kaikki baarit sukeutuivat) Granadasta. Ajatuksena oli viettää aamun tunnit Managuan lentokentällä,jossa piti olla ilmainen wifi, töitä tehden. Duuninteko (enkä nyt tarkoita näitä blogimerkintöjä) on meidän paratiisireissumme käärme, ja olemme joutuneet suunnittelemaan matkaamme valitettavasti sen mukaan, etta netti toimii lähes koko ajan.
Managuan lentokenttä aamulla kello yksi: Autio suuri halli, jossa ilmastointi pauhaa niin täysillä, että joudumme repimaan matkalaukuistamme kaikki vaatteet päälle (mulla ei edelleenkään ole mitään muuta pitkähihaista mukana kuin liituraitapuku). Netti ei jostain syystä toimi, eika yksikään kahvila ole auki. Ainoa kaveri on täysin kamoissa oleva kundi, jonka oikea jalka vuotaa valtoimenaan verta, ja joka kävelee jatkuvaa ympyrää hallissa ja höpöttää taukomatta espanjaksi. Nice...
Lento sujui ongelmitta. Vaihto oli Houstonissa, ja olin toivonut ehtiväni maistaa teksasilaista pihvia, mutta melkein juoksuksi meni jotta ehdimme koneeseen.
Losista vuokrasimme auton ja vuokraamon minikartta ainoana aseenamme lähdimme etsimaan rouvan ystävien antamaa osoitetta. Täysin puhtaalla munkilla päädyimme oikeaan osoitteeseen. Kun lopulta isäntäpari K:n ja J:n kanssa tuli puhe illan ruuasta, äänestimme kotona kokkaamisen puolesta. Rakastan jenkkiläisia ruokakauppoja, enka ole muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta juonut viimeiseen kahteen viikkoon juomakelpoista viiniä. Isännän heti alkuun tarjoama Two Buck Chuck (Jenkkien juoduimpia viinejä, jotka maksavat $2 pullolta) oli erinomaisen piristävä kokemus, mutta makunystyräni himoitsivat Napan viineja.
Ruokakaupassa pääsi hieman mopo käsistä, ja rouvan ladatessa kalifornian herkkuja minä hieroin itseani viinihyllyä vasten. Alkupalaksi rouva kokkasi avokado-parsa-auringonkukansiemensalaattia parmesaanilastuilla ja vadelmavinegretilla. Paaruokana oli pastaa (mulla on ollut aivan karmea pastanhimo jo yli viikon), jossa portobellot, savustettu ja ilmakuivattu kinkku juhlivat valkoviinin ja kerman kanssa.
Ruoka oli taivaallista, mutta illan hauskin yksityiskohta oli kuitenkin Jenkkien ja Euroopan pikku eroavaisuudet. EUn alkuperasuojilla on oikeasti käyttoä, totesin maistellessani amerikkalaista parmankinkkua, parmesaania seka manchegoa, jotka olivat vain kalpeita varjoja esikuvistaan. Oikeaa, reilustisuolattua voita sai kaupasta etsia kissojen ja koirien kanssa erikoishyllyistä, eivatka jenkkiystävämme voineet millään ymmartää miksi ostimme kokonaisia mustapippureita kun valmiiksi jauhettuakin oli halvemmalla tarjolla.
Kello on yhdeksän aamulla, ja seuraavaksi käyn herättämassä rouvan ja vien hanet Beverly Hillsiin aamiaiselle. Huomenna vedämme Mikki Hiiri -korvat päähän ja suuntaamme Disneylandiin. Pukukin pitäisi vieda prassattavaksi, sillä yritän saada meille pöytävarauksen Spagoon. Katsotaan miten käy...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
27.8.2010 12:14
Kiitti paljon tuosta. Palasin juuri Backstage-baarista, ja nyt ei ole hukassa pelkastaan skandit, vaan myos salasanat blogipaivitysta varten. Eli jos viittis, niin saman voi ajaa taas, jos on mikrotukihenkilo-olo...
Losin jannin puoli oli taas se, etta sellaisena (arki) iltana, kun kaikki tutut ovat menossa aamuulla duuniin, niin kemut loppuvat tasan kello kaksi. Laittomia jatkopaikkoja tosin olisi, mutta paadyimme kuitenkin kampille ajoissa, silla huomenna deitit Mikki Hiiren kanssa.
TV, ja nyt nukkumaan, yritan kirjoittaa lisaa huomenna...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
27.8.2010 14:41
Mä rakastan kanssa amerikkalaisia ruokakauppoja!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
28.8.2010 20:50
Hei Tuomas,
Vastaa kommenttiinkirjoittelin vinkkejä Sydneyn ravintoloista aiemmassa blogipyynnössäsi.
Nyt kävi niin että minulla on pöytävaraus tetsya'siin ja en pysty itse sitä käyttämään, kaksi paikkaa tyhjänä...en löytänyt mistään sähköpostiosoitettasi mutta mielellään treidaisin sen sinulle jos olet Sydneyssä niillä main.
Miten toimimme?
Vastaa kommenttiin
Tuomas Vimma
29.8.2010 06:20
tuomas_vimma@hotmail.com
Olen nyt Losissa, lennan Cookin saarille huomenna ja viikon paasta sunnuntaina Sydenyyn, jossa olen nelja paivaa.
Cheers,
TV
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin