Kirjoitin jonkin aikaa sitten television MasterChef ja TopChef –ohjelmista. Tämä tapahtui ennen kuin kyseiset softat alkoivat pyöriä tösössä. Nyt kun molmmat ovat olleet ruudussa jo useamman jakson verran, niin niiden sisältöäkin uskaltaa kommentoida.
Ensinnäkin, koska jäin todella pahasti koukkuun Aussien MasterChefiin, odotin suomalaista versiota innolla. Nyt, väijyttyäni osittaisen kirjoitusvapaani vuoksi (kai?) kaikki jaksot, voin myöntää olevani pettynyt.
Ensinnäkin, tunnen syvää myötätuntoa ohjelman tuotantoyhtiötä kohtaan, mikäli nämä kilpailijat ovat todellakin parasta mitä maasta löytyy. Millaisella egolla täytyy ihmisen olla varustettu, jos hän ilmoittautuu television kokkausohjelmaan, eikä ole koskaan fileoinut kalaa? Suomessa? Olisiko kannattanut sijoittaa muutama kymppi, ostaa pari fisua ja harjoitella sitä ennen skabaa?
Toinen kohta, joka pisti silmään, oli se, kun erään osakilpailun voittajat pääsivät palkinnoksi ravintola Luomoon syömään. Osa kilpailijoista oli hysteerisen kohtauksen partaalla ajatuksesta, että pääsisivät Michelin-ravintolaan syömään. Mikäli kokkaaminen on elämäsi suurin intohimo ja sinut on valittu lukuisten hakijoiden joukosta kilpailuun mukaan, olisikohan kannattanut sijoittaa pikkuisen bussilippuun Helsinkiin ja käydä vaikkapa lounaalla Chez Dominiquessa (kolme ruokalajia, 29 euroa)? Mikäli joutuisin ottelemaan Amin Asikaista vastaan, kävisin varmaan katsomassa yhden nyrkkeilyottelun ennen matsia.
Sama homma työkalujen suhteen. Eräs kilpailija melkein itki saadessaan alussa laukullisen Macin veitsiä. Millä helvetillä se on kokannut ennen sitä? Fiskarsin sahalaitaisella leipäveitsellä? Macien hinnat alkavat kolmesta kympistä. Eivät ne mitään Patek Philippejä ole. Tieto pääsystä kilpailun karsintoihin on varmasti tullut hyvissä ajoin. Netistä voi katsoa ulkomaiden vanhoja tuotantokausia. Ehkä olisi kannattanut tutustua työvälineisiin hyvissä ajoin…
Summa summarum; MasterChefin suurin ongelma on se, ettei sinne ole oikeasti valkoituneet Suomen parhaimmat kotikokit, vaan keskinkertaisilla taidoilla varustettu lauma ihmisiä, joista on kivaa päästä telkkariin.
No, ammattilaisilta voi odottaa enemmän. Otetaan sitten TopChef. Aivan aluksi on sanottava, että yksi ohjelman heikkouksista on itse kilpailun pääpalkinto. Kustannussopimus Tammelle? Jos sinulla on hyvä käsikirjoitus, saat sen joka tapauksessa julkaistua. Jos et osaa kokkikirjaa tehdä, mitä lystiä on julkaista paskaa? Kymmpitonni maailman turuilla spräädättäväksi on ihan hauska palkinto. Sillä reissaa kaksi-kolme viikkoa ja pitää lystiä. Voisiko joku sen sijaan kertoa, että mitä vittua Samsungin kotiteatterijärjestelmällä on tekemistä TopChef –kilpailun kanssa? Ymmärrän, että ohjelman tuottajalla on vaikea kieltäytyä jos Samsungin kaltainen lafka haluaa sponsoriksi, mutta olisiko tätä voinut kehittää hiukan eteenpäin?
Sitten itse ohjelman sisältöön; näistä kahdesta nyt telkkarissa pyörivästä sarjasta olen nauttinut TopChefin katsomisesta huomattavasti sitä toista enemmän. Parasta ohjelmassa on luonnollisesti päätuomari Välimäki, jonka saaminen mukaan oli tuotantotiimille lottovoitto. Hansu on kuitenkin tämän maan kiistatta ylin asiantuntija mitä ammattimaiseen ravintolakeittämiseen tulee. Sen lisäksi hän on hauskalla tavalla vittumainen (tai vittumaisella tavalla hauska), mutta osaa myös antaa resseä silloin kun sitä on ansaittu. Yksin Välimäen persoona riittäisi kantamaan tätä ohjelmaa.
Vielä kilpailijoista; varsinaisista nimipaikoista oli vain kaksi edustettuina; Sunttu ja Välimäen on putka Domppa. Näidän jälkeen kun kahlaa Suomen 50 parhaan ravintolan listaa, ei ainutkaan halunnut osallistua. Ohjelma ei yksinkertaisesti kiinnostanut eikä sen mahdollinen voitto toisi näille paikoille mitään lisäarvoa. Tämä on sääli, sillä olisi ollut todella mielenkiintoista nähdä kuinka Mamin edustaja mittelisi Savoyn, Olon ja Hellan & Huoneen kanssa. Nyt tarjolla on Maija Silvennoinen, jonka ainoa tehtävä tuntuu ottaa Välimäeltä paskaa niskaan huonosta asenteesta.
Näin pitkän avautumisen taustalla on se, että istun kotona viimeistelemässä neljättä romaaniani, ja minulle iski pieni jumi. Olen oppinut, että näissä tilanteissa kannattaa kirjoittaa jotain muuta, ja toivoa että runosuoni taas pulppuaisi sitten varsinaisen aiheen parissa. Jos tämäkään ei auta, kannattaa lähteä baariin.
PS) Illalla TopChefin jakso, jossa kävin dumaroimassa.
13 kommenttia
RockyBoa
2.3.2011 14:53
Jos joku koukuttaa on tä Junior Masterchef, uskomattomia lapsia
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
2.3.2011 17:24
Uskon että Macit ja muut on ihan hyviä veitsiä, mutta ei kokkaus niiiiiin välineurheilua ole etteikö fiskarseillakin pärjää, etenkin jos osaa kokata, teroittaa veitsiä tai omaa erinomaisen tekniikan :)
Hans Välimäki tuskin on Suomen paraskaan kokki, eiköhän täällä ole melko liuta vähintään samaa kalipeeria, Välimäki on kanssa halunnut joskus aikoinaan telkkuun kasvonsa :))
Tossa kalan fileerauksessa olet ihan oikeassa.
Amin Asikaista vastaan ei kannata ottaa turpaan katsomalla paria nekkailuerää! :)))
Kirjaprojektillesi onnea. Toivottavasti lauseet toimivat ja sanat säkenöivät :D
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Tuomas Vimma
2.3.2011 18:01
Mö olen nuorempana joutunut kokkaamaan oman osani hunoilla veitsillä. Tässä iässä ei enää viitsi. Mac on noista keskinkertaisen hintaisista veitsistä se, joka istuu käteen mukavimmin sekä mulle että rouvalle. Siksi meidän perhe on niihin siirtynyt.
Välimäen merkityksestä suomalaiselle keittiölle voi tietenkin väitellä. Käytännössähän suuri osa tuosta nuoremmasta kaartista on Välimäen koulun käyneitä, eli ovat ennen omaa paikkaansa puurtaneet Rikhardinkadun tai Ludviginkadun keittiössä.
Kirjaprojekti on loppusuoralla. Syksyllä ulos.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
2.3.2011 21:36
Olen katsonut molempia sarjoja pari jaksoa ja täytyy kyllä kompata - oi ihana myötähäpeä tuon MasterChefin osalta! Toisaalta odotuksetkin olivat vähän tuon suuntaiset... =)
Vastaa kommenttiinMahtavaa, että uusi kirja on tulossa! Osaatko kertoa tarkempaa ilmestymisajankohtaa, niin voi kipaista täältä Belgiasta Suomeen sitä hakemaan?
Vastaa kommenttiin
MAgrippa
2.3.2011 22:06
Entinen gourmet-kokki täällä, ja hyvällä päällä.
Tunnen itseni Ramsayksi nähtyäni miten Maija mokaa kaksi kertaa teknisesti, jopa lempiraaka-aineessaan, ei tunnista rapua, mokaa buffetin suunnittelun eikä edes valvo että buffen uunijuurekset olisivat syömäkelpoisia (PAHA!)
Olisin hermona varmaan tehnyt huonon fondantin tms, pitänyt suuni kiinni jostain oudosta ravusta, mutta en takuulla näitä muita. Ristus.
Tällainen ohjelma tehtäisiin ihanteellisesti niin että joka toinen viikko kuvattaisiin 5 tuntia ja jengi voisi jatkaa normaalityötään. Huippukokithan tekevät TYÖTÄ, eikä ihan vähän. Tässä on niitä joilla oli aikaa. Kas kun ei ole Ratatouillen Remy-rottaa.
Heti alku oli niin helmeä, kun (oikean sisäisen palon) Markus tuli NIIN karvaisen suttuisena karvafoobikko Välimäen eteen, ja tarjosi ensi ruuassaan - KARVAN!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
MAgrippa
2.3.2011 22:12
Ai niin, kiitos ruokakirjastasi! Ostin sen, ja nauroin itseni tärviölle sisäpiirin vitseistä.
Vastaa kommenttiinMehän vedämme niin överiksi, että asiaa oli varmaan vaikea parodioida.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
3.3.2011 08:24
Hah mahtavaa kommentointia Tuomas, nyt lähtee kyllä Gourmet tilaukseen :) ps. itsehän kokkaisin masterchefin kaikki nyypät suohon :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Pasi
3.3.2011 10:56
Minusta kilpailijoiden huonous on koko MasterChefin idea. Eihän Selviytyjiinkään oteta (vain) huippu-urheilijoita ja eränkävijöitä, vaan kaikenlaisia mopoautomiehiä.
Viihdyttävin kokkiohjelma on ehdottomasti Ramsayn Helvetin keittiö juuri tismalleen siksi, että siellä seassa on niin surkeita kokkeja ja ne voittajatkin mokailevat runsaasti. Sekin ohjelma olisi tylsä, jos maailman parhaat kokit mittelisivät keskenään.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
3.3.2011 14:18
http://www.sub.fi/ohjelmat/sivusto.shtml/top_chef_suomi/video?62315 Tuostapa sen voi vielä netistä katsoa, jos meni ohi. Fantsuu!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
4.3.2011 09:49
No on tässä jo odoteltukin uutta romaania. Hienoa kuulla että syksylle on herkkua luvassa. Viime kesänä tökkäsin parissa päivässä ahmitun Gourmet:in rantahiekkaan törröttämään ja murisin samalla miehelleni että nirhaan sen Vimman jos ei se kohta kirjoita lisää.
Mutta mikä onkaan ollut hauskempaa nyt viime viikkoina kuin seurata Suomen ja Ranskan TopChefien skabailua samaan aikaan. Täällä Ranskassa toinen kausi pyörähti käyntiin 31.1. Molempien maiden ohjelmat ovat oikein viihdyttävää katseltavaa, tosin aika erilaista. Ranskan TopChefiin verrattuna suomalainen versio on paljon rennompi sekä jollain tavalla aika hellyttävä ja kotikutoinen. Enkä nyt millään tavalla tässä pilkkaa entisen kotimaani versiota. Siinä missä Suomen ohjelmassa olutta maistellaan suoraan pullosta niin kokkailun lomassa kuin sen jälkeenkin, täällä vedetään suunnilleen kättä lippaan ja ollaan hengittämättä ennen kun asia on varma että jatkoon päästään. Okei ehkä hieman kärjistettyä vertailua mutta jollain tavalla Ranskan TopChefista välittyy aivan toisenlainen hartaus ja vakavuus. Toisaalta voi vähän vakavaksi vetää jos sun surf&turfia arvioi neljä vaativaa chefiä Piege, Marx, Constat & Arabian yhden veemäisen Välimäen sijaan (vaikka Välimäki onkin melkein yhtä jyty kuin neljä ranskalaista). Un chef, c'est fait pour cheffer (Jacques Chirac).
Suomen MasterChefia en ole vielä korkannut, muuten alkaa tulla od:t kokkiohjelmista. Viime syksynä päättyneeseen Ranskan ekaan tuotantokauteen tutustuneena tiedän suunnilleen mitä odottaa. Ruoka- ja juomahommia paljon harrastavana oli hauskaa hihitellä kotona miten osallistujat onnistuivat räpeltämään tavallistenkin raaka-aineiden kanssa käsittämättömällä tavalla. Vaikka en tiedä olisiko siitä tullut parempaa jos tämä rouva olisi ollut siellä säätämässä.
Olen kanssasi samaa mieltä, että mikäli kilpailemaan lähdetään niin kannattaa ehkä jotain ainakin maan ruokakulttuurin perusjuttuja hieman vilkaista. Kieriskelin täällä nimittäin myötähäpeästä posket kuumottaen kun eräänä tehtävänä oli ranskalaisilla Mastereilla valmistaa Tarte Tatin, klassikko ainakin nyt täällä päin. Tyypit oli aivan hukassa että miten se sellanen taikina tähänkin torttuun taas tehtiin ja omenatkin pitäis karamelisoida. Huihui.
Kiitos blogistasi Tuomas, kirjaasi odotellessa varsin viihdyttävää luettavaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Tuomas Vimma
5.3.2011 12:04
Ranskan rouva: Kiitos kannustuksesta :) Heräsin tänään aamulla ahdistavaan tietoisuuteen siitä, että mun täytyy siirtää uuden kirjan yhtä tärkeimmistä kohtauksista n. 70 sivua eteenpäin, jotta se toimisi. On todella hauskaa 10 päivää ennen deadlinea tehdä massiivisia muutoksia juoneen. No, ammatinvalintakysymys...
Ranskalainen kokki, joka ei osaa valmistaa tarte tatinia? Sehän on kuin suomalainen, joka ei osaa lämmittää saunaa (tosin olen mä sellaisiakin tavannut)!
Vaikka kirjan kirjoittaminen on ns, yksilölaji, osallistuu siihen oikeasti suuri määrä ihmisiä, joiden roolia ei ainakaan mediassa juurikaan tuoda esille. Kirjan julkaisu on suuri taloudellinen satsaus kustantamolle, joten heidän tilanteensa vaikuttaa myös paljon kustannusaikatauluun.
Tämän syksyn julkaisu menee aika kireälle, mutta olen vakuuttunut siitä, että saan paketin kasaan ajoissa. Suomessa kun kirjoja ei kannata julkaista kuin syksyisin, niin muuten menee vuodella eteenpäin...
Terkkuja Ranskaan, olen itse tulossa sinne parin viikon päästä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
8.3.2011 19:05
Toivon kovasti että deadline pitää ja ahdistuksesi on ohi, sillä ei tässä nyt pydee vuoden 2012 syksyyn asti odottamaan. Toivottavasti myös kustatamosi on sellaisessa tilanteessa että tuleva syksy heille passaa. Olen ymmärtänyt että noin puolet kirjan liikevaihdosta menee jo pelkästään kirjan julkaisuun liittyvien kulujen kattamiseen joten aika normia että kustantamot odottelevat sitä oikeaa hetkeä. Harmi sinänsä jos se hetki on Suomessa vain syksyisin (kun heräillään ostamaan kirjallisuutta joulupukinkonttiin).
Minne päin Ranskaa sitten matkustatkin niin pakko hehkuttaa että ainakin täällä Pariisissa on jo täysi kevät meneillään. Ihmiset ovat sairaan kalpeita kellertävänsinertäviä ryppynaamoja siristellessään kirkkaassa auringossa mutta lämmön tuoman onnellisuuden keveyden voi aistia jokaisesta. Toritkin alkavat olemaan jälleen foodien helvettejä.
Tervetuloa nuuhkimaan tunnelmaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Tuomas Vimma
8.3.2011 20:38
Reissu suuntautuu tällä kertaa Etelä-Ranskaan, jossa säät ovat toivottavasti vielä paremmat.
Suomessa myydään suurin osa kirjoista isänpäivän ja joulun välisenä aikana, eli julkaistaksesi keväällä, olet joko a) todella varma myynnistästi, b) kesäkirjallisuutta, tai c) huonossa huudossa kustantamolla. Kun Suomessa ei edes noita pokkareita juurikaan myydä, niin kyllä se massi liikkuu loppuvuodesta.
Tuijotin muuten eilen ensimmäistä kertaa alusta loppuun saakka kokonaista käsikirjoitusta, ja kirjoitin jopa hetken huumassa esipuheenkin. Kyllä tää pusketaan ulos syksyllä vaikka verta pierren.
Olet oikeassa siitä, että kustantamon kulut ovat melkoiset. Break even point (eli myyntimäärä, jolla kustantamo kattaa kulunsa) pyörii kustantamosta ja markkinointibudjetista riippuen käsittääkseni jossain 1500 - 2500 kpl hujakoilla. Eli toisin sanoen, alle tuon myyvät kirjat tuottavat rehellistä persettä kustantamolle (aihe, jota ei kannata ottaa esiin kun runoilijoita on paikalla :)
Suomi on sinänsä hauska maa, sillä täällä naiset kirjoittavat, julkaisevat ja ostavat suurimman osan kirjallisuudesta. Suuret myyntiluvut (no, Sofi Oksasta lukuunottamatta) ovat kuitenkin miesten kirjoittamilla kirjoilla. Eli, kyse on vähän sama kuin ruuanlaitossa. Julkisesti arvostetuimmat huippukokit ovat kaikki miehiä, vaikka arkipäivän ruuanlaitto on vielä suuressa osassa maata naisten vastuulla.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin