Harvan liikkeen avautumisesta on jaksettu kohista yhtä paljon kuin Anton & Antonin tulosta Ullanlinnaan. Alun perin Porvoosta liikkeelle lähtenyt A&A onkin fantastinen kauppa. Minulla on ollut se onni, että liike sijaitsee suoraan landereittini varrella. A&Asta olenkin poiminut kyyttöni, T-luupihvini sekä makkarani grillattavaksi.
A&A saapui Helsinkiin kuin keittiön oven kautta. Ensimmäinen liike pääkaupunkiin aukesi nimittäin Töölöön. Tappajamummojen valtakuntana tunnettu kaupunginosa ei olisi ollut se, mistä itse olisin aloittanut, mutta ilmeisesti homma toimi sillä kauppa laajentaa kohti etelää.
Helsingin kaupunki hyväksyi viime kesänä ruokakulttuurityöryhmän ehdotuksen, jolla Helsinki pyrkii pienentämään ruokaketjun ekologista jalanjälkeä, elvyttämään tori- ja hallitoimintaa, nostamaan ruoan laatua, korostamaan hyvää makua ja vahvistamaan Helsingin identiteettiä ruokakulttuurin keinoin.
Juuri näin. On mukavaa olla helsinkiläinen, kun päättäjät tekevät järkeviä päätöksiä.
Mitä tämä voisi sitten käytännössä tarkoittaa? Ensimmäisenä mieleen tulee maailmalla kovassa nosteessa oleva parvekekasvattaminen. En tarkoita, että muutaman neliön punavuorelaispartseilla kannattaisi perunoita kasvattaa, mutta varsinkin yrtit viihtyvät erinomaisesti laatikoissa.
Perheemme siityi viitisen vuotta sitten kasvattamaan omat yrttinsä. Ulkokasvikaudella homma hoituu terassilla. Kylmänä vuodenaikana käytämme nykyisin Zen Grow –laitteita. Eipä ole marketin nuhjuisia ja ylihintaisia yrttipusseja tarvinnut enää tutkia. Itse asiassa ongelmaksi muodostuu lähinnä ylijäämä. Koska teemme pitkää päivää töissä ja syömme keskimääräistä melkoisesti enemmän ravintoloissa, on tuotantomme kasvanut jo yli omien tarpeiden. Käytännössä jaamme sitä ystävillemme ja vieraillemme mukaan.
En usko, että olemme tilanteemme kanssa yksin. Olisikin mielenkiintoista, jos joku valveutunut kaupunkilainen järjestäisi puitteet, jossa innokkaat urbaanit kotipuutarhurit voisivat myydä tuotteitaan kirpputorihengessä. Ymmärrän, että torikauppaa säätelee monet säännöt ja lait, mutta kaupunki voisi tässä tilanteessa tulla vastaan ja näyttää, että viime kesänä lausutut kauniit sanat toteutuvat myös käytännön tasolla.
Urbaania lähiruokaa, siis. Eikö kuulostakin hyvältä? Paikkaakin olen jo vähän miettinyt. Sekä Fredan tori että täysin tyhjänä seisova Kasarmintori toimisivat hyvin. Ja jos Fredalle ei urbaania lähiruokakirppistä saada, joku voisi ainakin lakaista ne kuusikauppiaiden havut sieltä pois.
PS) Mikäli punavuorelaiset ovat vakavissaan Suomesta irtautumishankkeensa kanssa, täytyyhän nyt maatalousasiatkin hoitaa kuntoon. Prkl, persut…
