Provencen opetukset

Lähdimme reilu viikko sitten rouvan kanssa reissuun tarkoituksenamme kierrellä Etelä-Ranskaa ristiin rastiin ja maistella Provencen herkkuja. Kirosin jo etukäteen niitä ongelmia, joita Ranskassa syöminen asettaa herkkuperseelle. Olin oikeassa ja väärässä.

Ensimmäinen takaisku tuli jo Nizzan lentokentällä, kun osoittautui, että vuokra-automme moottorin tilavuus vastaa noin kolmea pillimehupurkkia. 1,4 litranen kone ei paljoa naurata kapeilla vuoristoteillä maassa, jossa ajetaan keskimäärin törkeitä nopeuksia. No, löpöä palaa sitten vuorostaan enemmän kun kakkonen silmässä ja talla pohjassa yrittää olla tukkimatta täysin liikennettä.

Ensimmäinen opetus (joka sinänsä ei liity ruokaan): Varmista, että vuokra-autossa on tarpeeksi vääntöä.

Ylisen Provencen vedessä lilluvat lihapadat alkoivat nopeasti kyllästyttää. Muutamaa todella onnistunutta annosta lukuunottamatta oli pakko myöntää, ettei paikallinen sapuska pärjää millään muotoa italialaisen kilpailijansa, Toskanan kanssa. Veren maku suussa siirryimme kalliimpiin ja kalliimpiin paikkoihin, ja vasta kun illallisen loppulaskut rupesivat alkamaan kakkosella, alkoi ruuan taso selvästi parantua.

Toinen opetus: Provencessa on vaikea syödä halvalla hyvin.

Mitä sitten tulee viineihin, niin olen jo pidemmän aikaa dissannut avoimesti ranskalaisia viinejä niiden huonon hinta-laatusuhteen vuoksi. Otan tämän asian suhteen sanani osittain takaisin; väittämäni koskee vain ranskalaisia punaviinejä. Olen reissun aikana rakastunut uudestaan roséviineihin, päivittäisen keskikulutuksen pyöriessä kolmen pullon hujakoilla. Suomessa juon korkeintaan lasillisen tai kaksi vuodessa. Aivan erityisen vaikutuksen minuun ovat tehneet Cassiksen viinit, joita irtoaa ravintolasta n. 20-50 euron hintalapulla varustettuna, mutta jotka ovat erinomaisen hienostuneita ja kevyitä.

Kolmas opetus: Ranskalaiset eivät myy ulkomaille hyvää kamaansa, vaan pitävät sen itsellään.

Yksi reissun odotetuista kohokohdista oli isku Marseillen kuuluisimpaan kalaravintolaan, Miramariin, sekä kohtaaminen ”aidon” bouillabaissen kanssa. Kiroitan aidon hipsuissa, sillä tietenkään mitään sellaista kuin yhtä ainoaa oikeaa reseptiä ei tällä kalamuhennokselle ole, mutta Miramar tekee hyvää lobbaustyötä brändätäkseen bouillabaissensa sellaiseksi. Mistään halvasta keikasta ei ollut kyse, sillä lautasellinen kustantaa 60 euroa nassulta. Tosin sillä saakin sitten hillittömän setin, jossa päälimmäisenä loikoilevat merianturan ja merikissan kokonaiset fileet, sekä taskurapuja ja sinisimpukoita. Suurin yllätys oli kuitenkin liemen koostumus, sillä siitä tuntui puuttuvan tomaatti kokonaan. Sen sijaan paprika(jauhe) maistui vahvasti.

Neljäs opetus: Kaikki keskustelu ”aidon bouillabaissen” koostumuksesta on turhaa.

Marseillella on aivan erityisen vaarallisen kaupungin maine. 70-luvun alussa, öljykriisin aikaan, Marseillesta pääsikin syntymään eräänlainen rikollisten pesäke. Ne ajat ovat kuitenkin kaukana, ja vaikka järki nyt kannattaa pitää aina mukana (eikä esimerkiksi hortoilla vanhan sataman viereisille arabikujille neljältä aamuyöstä), ei vanha maine tuntunut vastaavan todellisuutta alkuunkaan. Muutamaa kusipäistä tarjoilijaa lukuun ottamatta ei meitä kohdannut yksikään vastoinkäyminen vaikka hortoilimmekin sataman viereisillä arabikujilla neljältä aamuyöstä :)

Viides opetus: Vanha maine pysyy tiukassa.

Reissun tähän mennessä parhaat sapuskat ovat olleet kahdessa hyvin erilaisessa paikassa. Ensimmäinen onnistuminen tapahtui pienessä, Fontaine-de-Vaucluse –nimisessä kylässä Cafe Fleurs –ravintolassa. Karmealla loppulaskulla varustettu viiden ruokalajin setti (langusteja, merikissaa, kyyhkyä, juustot, suklaat, huoh…) oli toteutettu varmalla uudemman koulukunnan ranskalaisella otteella, eikä mitään jäänyt sattuman varaan. Toinen suuri succès taas tapahtui eilen illalla St Trop’sta parinkymmenen kilometrin päässä sijaitsevassa Saint Maximessa, jossa heittäydyimme taas merianturan ja Cassiksen viinien kimppuun. Tällä kertaa lasku oli inhimillisempi, onneksi, sillä Provence ja Côte d’Azur ovat imeneet luottokorttimme ja pankkitilimme melko lailla tyhjiksi.

Kuuden ja viimeinen opetus: Vaikka Ranskassa kaikki (paitsi bensa, spaddut ja cocktailit) ovat halvempaa kuin kotona, rahaa palaa aivan yhtä paljon kuin Helsingissä syödessä. Ruoka on keskimäärin parempaa, viinit laadukkaampia, mutta säästöä ei takuulla synny.