Blogi

Kuinka hankalaa voi olla lyhentää yhdet mokomat housut? Vastaan: hyvin hankalaa. :/

Minulla on ollut yhdet farkut kaapissa odottamassa lyhennystä jo jonkin aikaa. Koska olen tällainen persjalkainen, en oikeastaan koskaan löydä sopivan mittaisia housuja kaupasta vaan joudun aina lyhentelemään niitä, joten olen jo varsin tottunut ompelemaan housun puntteja. En vaan ole saanut aikaiseksi kaivettua ompelukonetta kaapista ja mittailtua näitä farkkuja. Tänään sitten päätin olla tehokas ja suorittaa kyseisen tehtävän. Kauankos siinä menee kun äkkiä vaan napsasen puntit poikki ja surautan koneella. Olenhan tehnyt niin monesti ennenkin. In my dreams...

Kaikki meni siihen asti ihan hyvin, kunnes huomasin leikkaavani tyylikkäästi punttia väärästä kohtaa. Siis IHAN väärästä kohtaa, nimittäin keskeltä punttia! Ei auttanut enää itku eikä hammasten kiristely. Keskellä puntti oli armoton kolo. Olin urpo leikannut vahingossa kaksi kangasta päällekkäin... ilmankos olikin "vähän" paksun tuntuista.

No, sain kolon kursittua kasaan suhteellisen tyylikkästi ja jatkoin lyhennysoperaatiota. Seuraavan päänvaivan aiheutti ompelukone. Kone imaisi langan sisuksiinsa ensimmäisen puntin jälkeen. Hirveä lankasykkyrä ihan tuhannessa solmussa. Seuraavat puoli tuntia purin konetta ja revin erinäisiä langanpätkiä koneen uumenista.

Kun vihdoin pääsin taas ompelemaan, lanka loppui kesken puntin. Vaihtoehtoina vaihtaa astetta vaaleampaan lankaan tai lähteä ostamaan uutta... päädyin astetta vaaleampaan, mikä taas tarkoitti sitä, että jo ommeltu puntti piti purkaa, jotta saisin ompeleista samanvärisit.

Nyt on housut ommeltu ja hermot menetetty. Kiitos ja hei.

Huomasin etten ole kirjoittanut yli viikkoon mitään. Taitaa olla melkein pisin aika, mitä olen ollut kirjoittamatta koko sinä aikana kun tätä blogia tänne olen kirjoittanut. Ei kai ole ollut sitten mitään sanottavaa kun olen pitänyt blogihiljaisuutta. Kummallista...

Takana on varsin mukava viikonloppu. Perjantai-ilta tuli istuttua kotona kokkailun ja hyvän viinin merkeissä. Lauantaina heräsin hyvin nukkuttujen unien jälkeen pirteämpänä kuin pitkään aikaan. Shoppailua, leffa ja hyvää ruokaa ravintolassa, ja illan päätteeksi kotiin toisen kainalossa kyhjöttäen. Ihan oikeasti... parhautta.

Tänään heräsin pirteäni. Loikoilua ja laiska sunnuntaiaamu. Kunnollinen sunnuntaiaamiainen ja Hesarin lukua. Toinen lähti urheilemaan ja itse suuntaan nenäni kohta muotimessuille. Illalla taas toisen kotiin. Elämä tuntuu jokseenkiin täydelliseltä juuri nyt.

Mietin äsken kaikkia niitä asioita, joista pidän ja joita elämääni kaipasin ennen kuin vaihdoin sinkkustatukseni seurustelevaan. Oli pakko kaivaa se "lista" esille ja tarkistaa, ovatko kyseiset asiat toteutuneet...

hassuttelu ja nauraminen √
sarkasmi ja itseironia √
sporttisuus ja trendikkyys √
ystävät
suklaa, kahvi ja punaviini √
itsevarmuus √
kesä, lämpö ja aurinko
hyvä ruoka hyvässä seurassa √
liikunta eri muodoissa ja sen jälkeinen mielentila
kenkien ostaminen
musiikki, joka pakottaa tanssimaan
kotisohva ja löhöily √
kiireettömät sunnuntaiaamut ja Hesari kunnon aamiaisen kera √
toisen ihmisen kosketus ja läheisyys √
nokkelat huumorintajuiset ihmiset, jotka osaavat nauraa myös itselleen √
kaljut miehet; älä kysy miksi :D (okei, kyllä hiuksellisetkin käy) √
miehet, jotka osaavat tehdä ruokaa √
tatuoinnit... kohtuudella
kaupungin vilinä √ mutta toisaalta kesämökin rauha
Lassi ja Leevi-sarjakuva

Ihan kelvollinen saldo yhdelle viikonlopulle. :)

Jos mun pitäisi valita yksi ihminen maailmasta kenen kanssa lähtisin autiolle saarella ja olisin siellä koko loppuikäni niin se olisi ehdottomasti mun veli. <3

On vähän kummallinen olotila. Nukuin hyvin, söin kunnon aamiaisen ja lueskelin Hesaria ihan rauhassa. Varsin mukava perjantaiaamu siis. Töissä on tiedossa oikeen leppoisa ja rauhallinen päivä, eikä siellä edes tarvitse montaa tuntia tänään olla. Kaiken pitäisi siis olla kunnossa, viikonloppu tulossa jne.

Mua ahdistaa. Ja ärsyttää. Töiden jälkeen suuntaan viikonlopuksi kohti kotia. Viime käynnistä on jo jonkin verran aikaa, ja nyt olen jotenkin äärimmäisen ärsyyntynyt sinne menosta. Toisaalta on kiva mennä, toisaalta ei. On ihan hirveän ristiriitaiset tunteet. On mukava mennä tapaamaan sukulaisia ja kavereita mutta toisaalta... Tiedän mitä on vastassa taas kerran. Noh, onneksi viikonloppu on lyhyt. Pari päivää kestää vaikka päällään seisten.

Mukavaa viikonloppua mussukat silti!