Riippuvuus

Olen aina tykännyt suklaasta. Sen mausta, tuoksusta... ulkonäöstä jopa. Minusta se vaan on yksinkertaisesti erittäin herkullista. Voin syödä sitä ihan pelkästään mutta myös kaikki tuotteet missä on vähänkään suklaata maistuvat minulle paremmin kuin hyvin. Ja voin syödä sitä paljon kerralla. Toisille riittä pari palaa, minulle ei. Keksit, kakut, leivokset.. you name it I eat it.

Tiedän kuitenkin tämän herkun haittapuolet ja siksi olen aina joutunut käymään melkoista itsehillintä-kamppailua kyseistä tuotetta vastaan. Kaupassa saatan seisoa karkkihyllyn edessä pitkään ja tuijotan suklaita. Tutkin ja hipelöin pakkauksia ja luen tuoteselosteita. Mietin minkä ostaisin ja teen vertailevaa tutkimusta pääni sisällä. Friikkiä, tiedän. :) Onneksi tämä riittää. Useimmiten suklaa jää hyllylle ja jos joskus nappaan sen mukaani, en enää pode huonoa omaatuntoa siitä, sillä nykyinen suklaan kulutukseni on melko vähäistä.

Mutta nyt minulla on uusi hinku, helvetti soikoon! Olen jäänyt pesto-koukkuun! Olen viime aikoina huomannut, että voisin syödä pestoa koko ajan. Oikeasti... ihan koko ajan, ihan minkä ruoan seurana vain. Tai ihan vaan suoraan purkista, sekin käy. Pestoapestoapestoa! Mullemullemulle! Voi apua. Pakko ehkä syödä nyt toi purkki tuolta jääkaapista loppuun ja sitten lopettaa sen ostaminen kokonaan. Ikuisiksi ajoiksi. Tai hankkia uusi riippuvuus. ;)