Turhuuden roviolla

Toisinaan naisen elämässä tulee hetkiä, jolloin pienikin vastoinkäyminen saattaa ajaa naisen pois raiteiltaan. Se voi olla kynnen katkeminen väärään aikaa väärässä paikassa, suklaan loppuminen kesken kriittisen mutusteluhetken tai vaikkapa "senkaikkienaikojenmaailmaanparhaan"- meikkivoiteen loppuminen. Kokonaan. Valmistajalta. Siis ihan kokonaan. Niin että uutta ja paranneltua satsia joutuu odottamaan syksyyn asti. Ja varmuuttahan ei ole kenelläkään (ei edes kaikkitietävällä ja oi niin mahtavalla Stockmannin myyjätädillä, joka yleensä tietää kaiken)onko kyseinen tuote enää edes yhtä hyvä. Tai milloin se oikeasti tulee markkinoille.

Silloin iskee paniikki. Nainen juoksee pitkin kaupunkia etsien juuri sitä "oikeaa" sävyä mutta joka puolella myydään eioota. Nainen saattaa jo nähdä sielunsa silmin sen kotona olevan putelin, jossa on enää tippa jäljellä ja paniikki vaan yltyy. Kuinkahan paljon sitä olikaan... Tuskan hiki alkaa valua naisen ohimolle kun nainen yrittää pinnistellä muistaakseen kotona olevan eliksiirin määrää ja samalla kelaa läpi kaikkia mahdollisia paikkoja, joista kyseistä tuotetta kenties saataisi vielä saada.

Kunnes vihdoin näkyy valoa tunnelin päässä; kauppa, jonka hyllyltä löytyy vielä yksi pullo kyseistä naiseuden syvimmän olemmuksen paljastavaa tuotetta. Ainetta joka saa naisen hehkumaan aamuisin vähän enenmmän. Ainetta, joka piilottaa mustat silmänaluset. Ainetta, joka pelastaa synkimmäkin päivän. Ainetta, joka saa naisen tuntemaan itsensä kauniimmaksi, ihanammaksi, naisellisemmaksi...

Nainen ostaa pullon heti ja varjelee sitä kuin saituri aarrettaan koko kotimatkan ajan. Tässä se nyt on! Viimeinen mahdollisuus. Pakko yrittää ottaa siitä kaikki irti. Sananmukaisesti. Aion kaapia... siis Nainen aikoo kaapia kaikki vanhatkin pullot tyhjääkin tyhjemmiksi ennenkuin korkkaa viimeisen pullon. Pelottaa että se loppuu! Tai mitä jos pullo menee rikki?!? Pakko ehkä päällystää se jolloin pehmeällä... pitää ehkä neuloa jonkinlainen pussukka. Taas iskee paniikkki!

Nainen ei halua tutustua uuteen tulokkaaseen koska se ei taatusti ole yhtä miellyttävä ja mukava kuin vanha tuttavuus. Syksyyn on onneksi vielä aikaa. Nainen ehtii rauhoittua. Ehkä vaihtelu virkistää... Ehkä.