Se jokin

Toisinaan mietin omaa uravalintaani ja mielenterveyttäni. Päiväthän on periaatteessa ihan saa höttöä vuodesta toiseen, vain lapset vaihtuvat. Välillä kuitenkin tulee se hetki, joka vakuutta minut taas siitä, että olen juuri oikealla alalla. Se jokin, joka saa hymyn huulille ja muistuttaa minua siitä, kuinka ihania pienet ihmiset voivat olla. Eilen oli juuri sellainen hetki.

Seisoskelen lapsukaisten kanssa ulkona ja seuraan heidän leikkejään. Hetken kuluttua yksi lapsista lähestyy minua tarmokkaasti, kantaen kädessään vanhaa kakkumuottia ja samalla sekoittaen toisella kädellään jotain olematonta kakkumuotissa. Sitten hän pysähtyy luokseni, tarkastelee minua hetken ja totea: "Nyt pestään sika.", ja alkaa pestä minua puhtaaksi muotissa olevalla olemattomalla vedellä ja näkymättömällä rievulla.

Repesin ihan totaalisesti. En voinut muuta kuin nauraa. Kunnon sian tavoin ojensin kuitenkin sorkkani pesuun ja hetken päästä istuinkin jo padassa. Aika täydellinen päätös työpäivälle. :)