Mä oon jo aika pitkään pitäny inhokkinani kampaamoiden nimiä. Niitä kun tuntuu joka kulmassa ja kivenkolossa olevan, ei voi mihinkään yleensä mennä, etteikö törmäis vähintään 1-2 kampaamoon. Ni hitto, että on käytetty kauheesti mielikuvitusta nimissä! Jos ei nimessä ole Saloon, kampaajan omaa nimeä tai vaihtoehtoisesti näiden kahden yhdistelmää, ni nimeen liittyy sana hius, tukka, pää tai sakset (tai leikkaaminen). Salon Klipsi! Tukkataika! Pääjuttu! Tukkaliiga! Tuulitukka! Hairstyle! HairCut! Studio Saxet! ......
Joo. Ymmärränhän mä logiikan, et nimi yleensä kuvaa toimialaa. Mut silti ei noit jaksa. Harvoin niissä edes tavotellaan kepeyttä, saati itseironiaa. Jos mullois kampaamo, sen nimi olis varmaan joku Studio Kalju. Tai Saloon Bad Hair. Ei tarvii tulla sanoo, ettei mulle varmaan asiakkaita sitte riittäis. Mä kyllä sen ymmärrän, et jengi saattaa valita kampaamonsakin mahdollisesti vaan nimen takii. Markkinoinnissa ja pärjäämisessä kuitenkin pääasia (buah! tahaton vitsi!) lienee puheet eli se kultainen sääntö huonoista ja hyvistä kokemuksista ja niiden eteenpäin kertomisesta.
Wat evö. Kunhan pisti taas yksi kampaamon nimi silmään.
No mut sitte siin kampaamon edessä oli ilmeisesti paikan omistaja tai ainakin työntekijä/vuokratuolilainen puhelimessa. Veti röökii ja kiroili enemmän kun minä. Jostain mummosta, jolla on niin paska hiuslaatu, ettei se haluais enää sille ees pehmennystä tehdä. Spekuloi siinä, uskaltaisko kehottaa mummoo hakee peruukki tai muuta vastaavaa. (Huom! Kyseessä oli arvion mukaan reilusti alle kolmekymppinen tyttö, joten "mummo" voi tässä tilanteessa olla esim. 45-50v nainen). Hetken mua ärsytti, mut sitte aattelin, että gimmalla oli jonkin verran ees selkärankaa. Ainakin, jos se toteuttaisi fantasiansa. Hyvin tyhmäähän se on olla yrittäjän ottamatta tarjottuja rahoja, mut sitten taas -- miksi tehdä sutta ja parhaassa tapauksessa menettää montakin asiakasta siksi, kun huonot kokemukset vaan leviävät useammin/laajemmalle kuin hyvät? Aatteleeko se, että parempi saada edes 1-5 uutta asiakasta rehellisyyden vuoksi, vai menettää ne viimeisetkin 15? Ei varmaan aatellu. Kannattais kylläkin...
Selkärangasta ajatus lipsahti omiin duunikavereihin. Muistelin eilistä duunipäivää, kun kirjaimellisesti hiestä märkänä paahdoin hommia sillä välin, kun muut istuivat tai olivat tekevinää jotain. Ei mtn, tohon on jo tottunut. Ei oo mun asiani, jos joku haluaa tulla töihin oleilemaan ja mä haluan tehdä töissä töitä. Oleilen mieluummin ihan muissa paikoissa. No joka tapauksessa jäin aattelee erilaisia lusmuilijoita syntyperänsä mukaan. Hyi mua! Suomalaisissakin on ihan varppina kaikenlaista hiihtäjää, mut paljon nähneenä sanosin, et joillekin kansanryhmille työntekoteho on aina samalla viivalla. Lista muodostui karkeesti ottaen tällaseksi:
[varoitus! rasistisesti otettavaa materiaalia, jos olet taipuvainen näkemään joka paikassa rasismia puhuttaessa asioista niiden oikeilla nimillä! jätä väliin! kirjoittaja ei ole väittänyt olevansa mistään oikeassa vaan nostaa esiin huomioitaan! kirjoittaja muutoinkin viljelee kohtuullisesti sarkasmia, joten kaikkea ei tarvitse ottaa ihan tosissaan!]
1) Pahimmat lusmuilijat on venäläiset. Ne on laiskoja ja ylimielisiä. Niiden laiskuus on sellaista, että saa kuvan, ettei jokin tehtävä ole "heidän arvolleen sopivaa". Yleiseen käsitykseen pohjautuen toi on varmaankin totta, sillä mä olen ainakin saanut muuallakin venäläisistä kuvan muita (varsinkin suomalaisia?) arvokkaimpina yksilöinä. Vikahan voi olla tietenkin ihan perisuomalaisessa tavassa olla ite niin pientä ja mitätöntä, jollon vähänkin mahtipontisempi yksilö nostattaa negatiivisia mielleyhtymiä esiin. Joka tapauksessa, laiskoja ne on kuin perkeleet.
2) Hopeaa saavuttaa somalit. Niitä näkyy jonkin verran tuolla, pääasiassa Suomessa tokikin syntyneenä nuorisona. Ne osaa lorvailun taidon varsin hyvin. Joka asia pitää tehdä (jos tekee) hidastetusti, huokaillen ja muutoin vaan haluttomasti. Okei, mä ymmärrän, jos geeneissä on Afrikan paahtava aurinko, solut luulee ettei mitään voi vauhdikkaasti tehdä, jottei läkähdy vähintään kuoliaaksi. Mut ku se ei kuitenkaa ihan meillä aina pidä paikkaansa, varsinkaan tähän vuodenaikaan. Sitä paitsi, vielä mustemmat (eli esim. gambialaiset) on ihan sairaan tehokkaita - ja halukkaita - tekee hommia! Se romuttanee sitte geeniteorian, ainakin koko Afrikkaa käsitellen....
3) Pronssia virolaisille. Ne kyllä tekee, jos on "pakko". Hyvin helposti kuitenkin sälytetään vastuut ja tekemiset jollekin muulle ja tehdään vaan ehdoton minimi. Nää eroo kuitenkin venäläisistä selvästi siinä, että ne kyllä osaa myös tarttua toimeen, jos näköpiirissä ei oo ketään muuta tekemään niiden hommia. Suurin osa ajasta menee siihen, että ne kaipaa kotiin - tai vaihtoehtoisesti juttelee maanmiehensä kanssa viimeisimmästä reissustaan kotiin. Mikäs siinä, eihän toi läntti niin kaukana Suomesta ookaan. Hullujahan ne oliskin, jos eivät tänne tulisi virolaisen mittapuuhun korkeeta liksaa hakemaan, varsinkin jos sitä maksetaan heppoisin perustein. Ilman vastuunottoa ja yritystä. Jepjep.
Wat evö, vol2. Kunhan vaan ihmettelin tossa aikani ratoksi totakin. Pakko tähän on toistaa varuilta, jos nyt joku herkkänahkainen varotuksesta huolimatta luki: Ihan sama, tekeekö joku jotakin duunissaan vai ei, mä en siitä ole sen enempää kiinnostunut. Niin kauan kun en ole itse työnantajan ominaisuudessa (onneksi en oo! voi luoja, duunariparat! :P) Imuroiminen on muuten hirveen hyvä harraste funtsailla kaikenlaisia asijoita. Suosittelen!
Tähän kohtaan ja loppukaneettina vois laittaa kevennykseksi vaikka tän biisin:
